Kynämiehen ikävä

Hanna Haurun pienoisromaanin hillitty ironia yllättää.

romaani 19.03.2021 06:00
Niina Holm

Hanna Hauru (s. 1978) taitaa pelkistyksen. Hän kirjoittaa novelleja ja pienoisromaaneja, joissa sanotaan vähän mutta maalataan laveasti.

Haurun edellinen teos, viiltävä Jääkansi (2017), oli Finlandia-ehdokkaana. Vain hieman yli satasivuisessa romaanissa Hauru palasi sotienjälkeisiin vuosiin nuoren tytön näkökulmasta.

Haurun viides romaani Viimeinen vuosi on sekin kokonaisen kohtalon kuvaus. Se sijoittuu 1950-luvun Pohjois-Pohjanmaalle, takaseudulle paenneen kirjailijan niukkaan, sisäänpäin kääntyneeseen elämään.

Hauru sitoo tarinan aikaan ja sen tapoihin monin yksityiskohdin. Sanataiteilijan suhde kyläläisiin ja luonnonkiertoon sekä pääkaupunkiin ja sen kirjallisiin piireihin piirtyy esiin tarkoin vedoin.

Suoraa esikuvaa kirjailijalla ei liene, mutta Hauru näyttäisi viittaavan hahmolla kansankuvaajiin kuten Ilmari Kiantoon ja Joel Lehtoseen.

Nälkä on kynämiehen uskollisin seuralainen. Tuiki harvinainen juhla syntyy läskinpaloista ja oikeasta kahvista.

Kotipolttoinen vie estot, sitä riittää jaettavaksi tai korvikkeeseen kaadettavaksi. Sauna on turvapaikka ja helpotusta lupaava syli. Sen lämmössä raukeavat päivän paineet.

Kaupunkielämästä vetäytyminen ei tarkoita erakoitumista. Kyläläiset pitävät toisiaan silmällä, hyvässä ja pahassa.

Kirjoituspalkkiot ojennetaan saajan käteen ja viedään vaikka perille pirttiin asti. Postinkantajan kuolema on koko yhteisöä koskettava tragedia.

Kirjailijaa piinaa muisto epäonnistuneesta eepoksesta, joka otettiin tylysti vastaan. Hän on tunteellinen ja ihmisarka: neuroottisen sanataiteilijan perikuva. Itku ei ole koskaan kaukana, ja kehon tuntemukset – naisenkaipuu ja vatsaa rutistava häpeä – ovat usein herkän vaivoina. Kirjoittaminen on aina aluksi taistelua itse-epäilyä vastaan.

Myös muisto naisesta, ihanasta Liisasta, palaa kiusaamaan kerran toisensa jälkeen. Rakkaus on jäänyt araksi toiveeksi, suloiseksi unikuvaksi, jolle lihalliset naiset eivät mitenkään voi pärjätä. Kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin jokainen kohta Liisasta on miehen mielessä.

Viimeinen vuosi on aistivoimaisesti koruton. Se tuo mieleen Aki Ollikaisen Nälkävuoden, vaikka ei ylläkään sen jylhyyteen. Vasta tarinan ironinen loppu paljastaa, millainen kynämies Ilmari Rustailija onkaan ollut.

Hanna Hauru: Viimeinen vuosi. 175 s. Like, 2021.

Valinnat
elämäkerta

jalkapalloilija Megan Rapinoe käyttää kuuluisuuttaan parantaakseen maailmaa.

levy

1970-levy on 74 raidan kooste ennen julkaisematonta Bob Dylanin musiikkia. Jammailusessioihin osallistui myös George Harrison.

musiikki

Oulun musiikkijuhlat järjestetään koronan takia verkossa. Jaakko Kuusisto lopettaa taiteellisena johtajana.

romaani

Saara Turusen parisuhdeteatteri ei viillä syvälle.

levytärpit

Newyorkilainen Cassandra Jenkins tekee meditatiivista folkmusiikkia.

Sisältö