Arkkitehtien perhearkistosta

Aiemmin julkaisemattomat kirjeet paljastavat toisenlaisen Alvar Aallon.

elämäkerta
Teksti
Mari Tossavainen

Aino ja Alvar Aallon elämäntyö avautuu arkkitehtipariskunnan tyttärenpojan teoksessa. Teksti ja kuvat kertovat Aaltojen työstä ja elämästä paljon sellaista, mikä aiemmista kirjoista on puuttunut. Kirja antaa äänen Aino ja Alvar Aallolle, perheen kesken Mamille ja Papille.

Heikki Aalto-Alasen Rakastan sinussa ihmistä rakentuu aiemmin julkaisemattomien perhearkiston kirjeiden ympärille. Jotkut arkkitehdit, kuten Lars Sonck, hävittivät tarkoituksella henkilökohtaisen aineistonsa. Aaltojen Riihitien talon ullakon kapsäkistä löytyi siivouksen yhteydessä aineistoa vielä vuonna 1994.

Kun taidehistorioitsija Göran Schildt kirjoitti merkittävän kolmiosaisen Aalto-monografiansa (Valkoinen pöytä, Nykyaika ja Inhimillinen tekijä), hän kunnioitti arkkitehtiystävänsä yksityisyyttä ja jätti suhteet perheenjäseniin taka-alalle. Schildtin mukaan Alvar Aalto oli vaitelias henkilökohtaisista asioistaan, poikkeuksena kirjeet puolisolle. Aaltojen ja yhteistyökumppanien kirjeenvaihtoa sisältävä Rakastan sinussa ihmistä tuo inhimillisiä piirteitä Alvar Aallon suurmiestyyppiseen julkiseen kuvaan.

Myös kuva Aino Marsio-Aallosta saa uusia sävyjä. Hän päätyi kesällä 1921 Suomen Kuvalehden kansikuvaan, mutta tekstissä hänet jätettiin anonyymiksi ”arkkitehtineitoseksi” Venetsiassa.