Sisu ja sydänsurut

Kasvutarina ilahduttaa elämänohjeilla.

Romaani 26.01.2018 06:00
KAISA NEIMALA

Antti Heikkinen: Mummo. 303 s. WSOY, 2017.

Eero on muuttanut sodanjälkeisistä savolaismetsistä ”sinne Helsingiin”. Vanhemmat lähettävät kirjeissä neuvoja ja kehotuksia. Äidin elämänviisaus on välillä raskasta: ”Älä pelkää särkyviä sydämiä, koska jokaisen sydän särkyy joskus ja jonkun on aina sydän särjettävä.”

Nämä ”millainen ihminen on” -lauseet ovat Antti Heikkisen Mummon hauskinta antia. Niitä ei ole liian tiheässä, mutta kun on, ne osuvat ja huvittavat.

”Runoja pitäisi sivistyneen ihmisen ymmärtää ja lausua.” ”Ihmisen elämä ja puun kasvaminen, ne on hujauksia molemmat.”

Kasvamisen ja aikuiseksi asettumisen kuvat ovat eläviä mutta vaikeasti kokonaisuudeksi asettuvia.

Takakannen myyntiylistys tuntuu puhuvan eri kirjasta kuin Mummosta. Sen mukaan kyseessä on kunnianosoitus suomalaiselle maalaisnaiselle. Kirjassa vilisee ihan kunniakkaita maalaismiehiäkin, paitsi yksi lapseensekaantuja. Ja kunniaa kuuluu osoitettavan myös ”saatanallisen pahalle luonteelle, jota kliseisesti sisuksi kutsutaan”. Missä muka sisu tarkoittaa pahaa luonnetta?

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Valinnat
Runous

Runous on saamelaisille keino ottaa menetetty kieli takaisin.

ELOKUVA

Aistikas poikarakkauden kuvaus.

TEATTERI

Taru Mäkelä kuvaa sisällissotaa ja lähiö-Suomea.

Muotoilutärpit

Cheek-elokuva ampuu korkealle ja yli. Se kertoo ahdistuneesta miehestä, jolla on erityistaito ja paljon todistettavaa.

Sisältö