Noidan maineessa

Kanava-tietokirjapalkinnon voittaja kuvaa 1600-luvun huhuyhteiskuntaa värikkäästi mutta tieteellisen tiukasti.

Kirjat 04.11.2018 15:40
Virpi Alanen

Mirkka Lappalainen: Pohjoisen noidat. Oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa. 317 s. Otava, 2018.

Noidat lentävät lehmillä ja ryöstävät lapsia paholaisen pitoihin. 1600-luvun Ruotsissa tavallisen ihmisen maailmankuva oli maaginen, vailla tieteellistä tietoa.

Kun jokin arkinen asia pelotti tai huono onni kohtasi, ihmismieli kehitti selityksen aikansa ehdoilla. Ankara, iloton uskonnollisuus säänteli yhteiskuntaa, eikä mitään uskonnonvapauden kaltaisia ajatuksia vielä ollut. Poikkeava käytös saattoi johtaa noidan maineeseen ja jopa kuolemantuomioon.

Tietokirjailija Mirkka Lappalainen on erikoistunut historiallisen tiedon houkuttelevaan tarjolle asettamiseen.

Pohjoisen noidat käy läpi 1600-luvun noitavainojen käräjäpöytäkirjoja. Noitaoikeudenkäyntien historian avaaminen kertoo paljon totuuskäsityksen yhteisöllisestä muodostumisesta. Historian heikoissa hetkissä huhun voima jyrää totuuden.

Käräjäpöytäkirjoja tutkimalla on löytynyt karmivia faktoja ajan oikeusjärjestelmästä.

Jo tuolloin luotettavaa oikeusjärjestelmää pidettiin tärkeänä perustana. Silti oikeus hyväksyi vellovaan noitahysteriaan perustuvat huhut ja harhat totuudeksi, koska niille löytyi kannatusta.

”Noitahysteria paljasti ihmisten vihan samalla tavalla kuin sisällissodat ja kansanmurhat tekevät”, Lappalainen toteaa.

Lappalainen kuvaa vuosisataa värikkäästi: ”Ruotsin suurvalta kukoisti yhtä loisteliaasti kuin tulppaani, 1600-luvun himoituin kukka ja kauneuden katoavaisuuden symboli.”

Historia oli nopealiikkeistä. Suurvaltahuuman kääntöpuolella tavallinen kansa eli köyhyyden ja väkivallan koettelemana. Monen kurjuudentäyteisen elämän ainoa kuulluksi tulemisen hetki oli pääsy oikeussaliin todistamaan jotakuta noidaksi.

 

Noitailmiö ruokki itseään.

Ihmiset kiinnostuivat asiasta, josta huhuttiin. Oikeuskäsittelyt tarjosivat huhuihin perustuville kauhutarinoille juridisen formaatin, jonka puitteissa samat noitamyytin mukaiset kertomukset totuttiin sepittämään yhä uudelleen.

Kysyttiin oletuskysymyksiä, vastattiin oletusvastauksia. Viha, pelko ja turvattomuuden tunne muodostivat otollisen maaperän lynkkausmielialalle.

Lappalainen tähdentää, että tuon ajan köyhyys merkitsi todellista rutiköyhyyttä. Nälkä sumensi järjen. Mielen ja kehon terveyden järkkyessä parannuskeinoja ei ollut.

Huono-osaisuuden kasautuessa epämääräiset noitapuuhat olivat joillekin selviytymiskeino. Suomen osalta noituus näyttäytyy kirjassa miespainotteisena. Tyypillinen suomalainen ”noita” oli alkoholistimies.

Riipaisevinta on käräjäpöytäkirjoihin tallentunut kuva ”noituuden” kytköksestä yhteiskunnalliseen asemaan. Noidan maineen sai useimmiten vähäosainen ihminen, jollain tapaa yhteisön laidalle ajautunut henkilö, jolla ei ollut mahdollisuutta puolustaa itseään. Syrjäytynyt, kuten nykyään sanottaisiin.

Lappalainen myös pohtii, oliko noitavainojen sijoittuminen poliittisen turbulenssin vuosiin sattumaa. Hän onnistuu kaivamaan esiin huhuyhteiskunnan piirteitä, joissa on häkellyttäviä yhtäläisyyksiä nykyaikaan.

Kun yhteiskunta kuohuu ja maailman tilanne on epävakaa, edelleen pelko ja viha antavat aineksia huhuille ja vaikuttavat ihmisten käsityksiin.

Lappalaisen strategia tietokirjailijana on hyödyntää sitä outouden lumoa, josta olemme tottuneet nauttimaan kaunokirjallisuuden tai elokuvan äärellä. Hän kirjoittaa kauhutarinamaisen koukuttavasti, mutta pysyy tiukasti tieteellisen tiedon piirissä.

 

Mirkka Lappalainen: Pohjoisen noidat. Oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa. 317 s. Otava, 2018.

Valinnat
dekkarit

Dekkarit inspiroituvat Jari Aarniosta, japanilaisesta keittiöstä ja kiukkuisesta naisnäkökulmasta.

Tietokirja

Teemu Keskisarja menee kansalliskirjailijan nahkoihin.

romaani

Suomen vaiheet kääntyivät veijaritarinaksi.

tietokirja

Massamurhan voi toteuttaa myös nälkään tappamalla.

kuvataide

Aurora Reinhard on vuoden 2019 Ars Fennica -ehdokas.

vehjetärpit

Leijutin, magneettitiilet ja imukuppikattoteline tähtäävät vuoden 2019 markkinoille.

Sisältö