Kalevala toiseen potenssiin

Historiallinen seikkailu ei mene halvimman kautta.

romaani
Teksti
Artemis Kelosaari
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kansalliseepoksemme on liiankin ehtymätön inspiraation ja uudelleentulkintojen lähde. Epäilys nostaa päätään aina uuden versioinnin ilmestyessä. Tuottelias kirjailija JP Koskinen kuitenkin lunastaa odotukset uusimmalla romaanillaan Kalevanpoikien kronikka.

Koskinen on sijoittanut Kalevalan sankarit seikkailemaan 1100-luvun Eurooppaan viikinkien, ristiretkeläisten sekä roomalais- ja kreikkalaiskatolisten kirkkojen kiistojen sekaan. Lemminkäinen löytää aina armeijan, jonka riveissä lähteä tappelemaan. Seppo Ilmarinen opettelee aikansa hämmästyttävintä tekniikkaa Miklagårdissa eli Konstantinopolissa. Väinämöinen on huolissaan pakanallisen tietäjyyden tulevaisuudesta ja jahtaa pyhäinjäännöksiä. Mukaan on heitetty vielä piispa Henrik sekä Suomen muinaisten heimojen päälliköitä.

Koskisen lahjoista kertoo jotain se, että hän saa kaiken tämän toimimaan. Kalevanpoikien kronikka on mukaansatempaava, juonilangoiltaan tiukasti yhteen solmittu romaani. Henkilöt, mukaan lukien kertojana toimiva nuori kovaonninen Väntti, ovat kiinnostavia ja sympaattisia. Paikoin ajattelu särähtää aavistuksen liian modernina, mutta mytologialla väritetty maailma on muuten elävän sydänkeskiaikainen.

Ydinteemaksi nousee tarinankerronta ja sen perimmäinen mielivaltaisuus. Myyttien murtaminen ei mene halvimman kautta. Enkä muista aivan äskettäin törmänneeni kotimaiseen historialliseen romaaniin, jossa olisi epäluotettava kertoja. Vakavissani väitän, että tässä on paras Kalevala-variantti sitten Rauta-ajan. Viihteellisempi Kalevanpoikien kronikka toki on, mutta enpä sitäkään puutteeksi laskisi.