Totta toisella lailla

Juha Hurme satuilee faktapohjalta.

Romaani 29.11.2017 20:51
KAISA NEIMALA

Juha Hurme: Niemi. 448 s. Teos, 2017.

Juha Hurme on ottanut tehdäkseen koko niemeläisen kulttuurin – runouden, musiikin, rakennustaiteen, kuvat, tavat, elinkeinot, ruoat, filosofian, uskonnot – aikojen alusta Ruotsin vallan ajan loppuun.

Suomellemme hän antaa sopivan ja luistavan nimen Niemi. Silläkin tavoin säilyy faktojen kerronnassa sadun sävy. Kaupungit ja ihmiset esiintyvät kyllä omilla nimillään; aikoinaan ruotsista vääntäen käännetyt suurmiesten nimet hän palauttaa takaisin alkuperäiseen muotoon.

J. J. Wecksellin ja Kaarlo Kramsun historiallisista teoksista Hurme lausuu ihaillen, etteivät ne ole historiallisesti ”tosia” vaan ”sanahelinää, muotokokeiluja, todellisista tapahtumista inspiroituneita satuja, taidetta. Totta toisella tavalla.”

Kehuessaan hän, kieltä ymmärtävä kirjoittaja, lienee havainnut määrittelevänsä samalla omaa Niemi-tekstiään. Teos on ihailtavasti inspiroitunut sanahelinä, satu- ja taideteos. Historiallisesti sekä henkilöt että tapahtumat kyllä ovat – mikäli uskallan nojata Hurmetta heiveröisempään historian tuntemukseeni – ”tosia”, enimmäkseen kai ihan kohdalleen.

Hurmetta kuljettaa historian kulun kuvauksessa pari periaatetta: hän paheksuu ”tyypillistä kristillistä naisvihaa” ja sitä miten kirkko, katolinen ja sittemmin etenkin luterilainen, on nitistänyt iloa ja ilmaisunvapautta.

Nykyilmaisunvapaudesta Hurme osaa ja jaksaa nauttia. Sanasto on monimielinen ja monikielinen, ja hän hakee vanhaan tyyliin vauhtia kerrontaan välimerkeistä; hauska on lukea näitä huutomerkkejä! ”Todellisuus on tarua perverssimpää!” Koko Niemi tuntuu kerrottavaksi laaditulta, huudahdettavalta, teatterimiehen työltä. 

Valinnat
PELITÄRPIT

MUSIIKKI

Morrissey on kadottanut yhteyden menneisyyteensä.

Romaani

Femme fatale japanilaisittain.

Journalismi

SK:n pitkäaikainen tekijä jää eläkkeelle.

Lastenromaani

Mitkä aarteet ovat oikeasti tärkeitä?

Avainsanat
Sisältö