Uudessa romaanissaan Jörn Donner ratkoo kahden ihmiskohtalon mysteeriä perintönä saamansa asiakirja-aineiston perusteella. Hän herättää eloon Annan ja Alexanderin, jotka sattumalta päätyvät samaan taloon Venäjän ja Suomen rajalla vuonna 1918.
Kehyskertomus arkistomateriaalista voisi olla yhtä hyvin tarua kuin totta. Donner sekoittaa faktaa ja fiktiota, lukee lähdeaineistoa ja kuvittelee loput. Tapa kirjoittaa dokumenttiromaania muistuttaa Sirpa Kähkösen Vihan ja rakkauden liekkejä.
Tietokirjallisuudessa kerronnallisuus ja sitä myöten yksilöiden käyttö laajemman kokonaisuuden edustajina on kasvussa. Romaani on syönyt suuren määrän lähdeaineistoa. Välillä se on pureksimattomassa muodossa, pitkinä lainauksina, jotka eivät liity tiiviisti päähenkilöihin. Annan ja Alexanderin tarina mahtuisi sadan sivun pienoisromaaniin. Donner raportoi myös Pietarin, Karjalankankaan ja muun Suomen tilannetta. Jännittävä aloitus levähtää pian taustojen selostamiseksi.
