Jonathan Franzen kirjoittaa ironiaa dickensläisessä hengessä

Arvio: Lopussa kirjailija paljastaa oman hipahtavan luontonsa.
Kirjat 27.11.2015 18:00
Jonathan Franzen: Purity. Suom. Raimo Salminen. 600 s. Siltala 2015.

Romaanissaan Purity Jonathan Franzen kulkee Charles Dickensin jäljillä. Keskushenkilö Puritya kutsutaan nimellä Pip, joka on myös Dickensin Suuria odotuksia -kirjan protagonistin nimi. Orpopojasta vain on tullut ”orpotyttö”. Franzenin Pip ei tiedä isäänsä, eikä äiti Anabel auta.

Pip rekrytoidaan The Sunshine Project -yhteisöön, jota johtaa Boliviasta käsin Andreas, arvostettu tietovuotaja. Ilmetty Julian Assange siis. Vetovoimainen mies tulee tietoa panttaavasta DDR:stä.

Pipin toinen isähahmo on tutkiva journalisti Tom. Kun muuri murtui, Tom tapasi Berliinissä Andreaksen. Nuori mies paljasti Tomille murhanneensa iljettävän Stasi-ilmiantajan. Tunnustus alkaa kuitenkin vaivata Andreasta ja hän värvää Pipin vakoilemaan Tomia. Andreas tekee siis sitä, mitä julistaa vastustavansa.