Joikuparodioita ja internetnoitia

Runous on saamelaisille keino ottaa menetetty kieli takaisin.

Runous 26.01.2018 06:00
Taru Torikka

Vasemmalta oikealle: runoilijat Hege Siri, Rawdna Carita Eira, Sigbjørn Skåden ja Irene Larsen. © ROLF M. AAGAARD / KOLON FORLAG, SEPPO SAMULI / NORDEN.ORG, CAPPELEN DAMM, YNGVE OLSEN SÆBBE / MARGBOK

Saamelainen nykyrunous on monimuotoista, kirjallisuudentutkija Kaisa Ahvenjärvi sanoo.

Ahvenjärvi on toimittanut Tuulisolmut-antologian, joka esittelee suomeksi neljä norjansaamelaista nykyrunoilijaa, jotka uudistavat saamelaisrunouden muotoa, teemoja ja kuvastoa.

Nykyrunouden saamelaiskuvastosta tohtoriksi kesällä 2007 väitellyt Ahvenjärvi ei suostu niputtamaan saamelaista nykyrunoutta yhden määritelmän alle.

Tuulisolmut-kokoelmaan valittujen 1960–1970-luvulla syntyneiden runoilijoiden teksteissä saamelaisuus näkyy eri kulmista: toisilla arjen taustalla elävänä mytologiana, toisilla identiteettikysymyksenä, joka vaatii jatkuvaa pohdintaa.

Kielikään ei ole itsestään selvä saamelaisrunoa yhdistävä tekijä, sillä runoilijat kirjoittavat saameksi ja norjaksi.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Valinnat
ELOKUVA

Aistikas poikarakkauden kuvaus.

Romaani

Kasvutarina ilahduttaa elämänohjeilla.

TEATTERI

Taru Mäkelä kuvaa sisällissotaa ja lähiö-Suomea.

ROMAANI

Tapani Kinnusen trilogia päättyy särmikkäästi.

Muotoilutärpit

Cheek-elokuva ampuu korkealle ja yli. Se kertoo ahdistuneesta miehestä, jolla on erityistaito ja paljon todistettavaa.

Sisältö