Haluja ja heikkouksia

Yhdysvaltalaiskirjailijan terävissä novelleissa keskiluokka räpiköi unelmiaan kohti.

novellit
Teksti
Silvia Hosseini
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ihmiset yrittävät eri tavoin löytää merkitystä elämälleen. Yksi pyrkii kohti menestystä, toinen äitiyttä, kolmas valaistumista. Tielle osuu kuitenkin esteitä, kuten sairautta, raha- tai perhehuolia. Moni kompuroi, koska ei suostu hyväksymään kykyjensä tai elämäntilanteensa rajoitteita.

Jeffrey Eugenides kuvaa novelleissaan keskiluokkaisten ihmisten räpiköintiä piikikkäästi mutta hyväntahtoisesti. Oikukkaat puutarhat sisältää kymmenen vuosina 1988–2017 kirjoitettua novellia, joista kahdeksan on julkaistu aiemmin yhdysvaltalaisissa lehdissä.

Laajan aikakirjon huomioon ottaen kokoelma on hämmästyttävän tasalaatuinen. Unohtumaton lukukokemus se ei ole, mutta tragikoomisiin elämänkohtaloihin uppoutuu mielellään. Suomennos on laatutyötä.

Vaikka tyylinvaihtelut ovat vähäisiä, jokaisessa novellissa on oma tunnelmansa. Asetelmat ovat tarkasti rajattuja, silti havainnoiltaan rikkaita.

Tämä näkyy etenkin mainiossa ”Oikkujen puutarhassa”, jossa matkalta palaava, vaimostaan eronnut Sean ottaa kyytiinsä nuoren, flirttailevan Annien ”kotiintuloa piristämään”. Miehen harmiksi mukana tulee myös ystävättäreensä ihastunut Maria, ja sattumalta illanviettoon päätyy vielä Seanin itsetuhoinen ystävä Malcom. Novelli kuvaa terävästi halujen yhteentörmäyksiä ja tilannetta, jossa ihmiset lukevat toisiaan aivan väärin.

 

Kokoelmassa keskitytään ihmissuhteisiin, mutta sivutaan myös yhteiskunnallisia aiheita. Luokkaerot korostuvat esimerkiksi ”Uudet perustukset” -novellissa, jonka päähenkilö Kendall kokee amerikkalaisen kulttuurin kovat arvot vieraiksi.

Rumsfeld ei joutunut millään tavalla vastuuseen Abu Ghraibista. Jopa joukkotuhoaseista valehdellut presidentti oli valittu uudelleen. – – Vain voitolla oli väliä, vallalla, voimankäytöllä, tarvittaessa harhaanjohtamisella.

Kendall on katkera: pienituloisena kustannustoimittajana hän on ulkopuolinen maailmasta, jossa ”joku saattoi ajaa sydäntäraastavan kauniin metsänvihreän Range Roverin omalle pihatielleen”.

Jeffrey Eugenides.
Jeffrey Eugenides. © Gasper Tringale

Eugenides ymmärtää hyvin inhimillisiä heikkouksia – vai pitäisikö sanoa miehisiä, sillä useimmat keskeisistä henkilöhahmoista ovat alakynteen jääviä miehiä. Sukupuolten valta-asemia kuvataan kuitenkin liikaa yksinkertaistamatta.

Novellissa ”Vanhaa musiikkia” perheenisä soittaa klavikordia pienille yleisöille, ”joiden kasvot olivat kivettyneet vuosikausien korkeakulttuurin sietämisestä”. Soitin on aikoinaan jäänyt maksamatta, eikä mies tiedä, kuinka selviytyä velkarästistään. Vaimo yrittää saada perheen rahatilannetta kuntoon myymällä itse ommeltuja tuoksuhiiriä.

Miehen katkeruuden voi tulkita sekä heikon itsetunnon osoitukseksi että novellin ironiaksi, joka kohdistuu yhtälailla naisiin:

Pehmohiiriä ompelevaa miestä sanottaisiin parhaimmassakin tapauksessa huonoksi elättäjäksi ja pahimmassa luuseriksi. Kun taas musiikkitieteen maisterin paperit hankkinutta naista, joka ompeli mikrossa lämmitettäviä, makean hajuisia jyrsijöitä, pidettiin nykyään yrittäjänä (etenkin naisen naimisissa olevien ystävättärien näkökulmasta).

Vallasta on kyse myös novellissa ”Tuoreessa muistissa”. Teini-ikäinen tyttö Prakrti haaveilee yliopisto-opinnoista mutta on vaarassa tulla naitetuksi vanhempiensa kotimaahan Intiaan. Välttyäkseen kohtaloltaan hän punoo ovelan juonen. Vapauden hinta on kuitenkin kova sivullisille ja hänelle itselleen.

Seksuaalista hyväksikäyttöä Eugenides käsittelee kuten muitakin teemojaan – harmaan sävyt huomioiden.