Jari Tervo osaa sivaltaa vallankäytön nurinkurisuuksia niin ivallisesti, että lukijalta nauru herahtaa

Arvio: Inkeriläisromaani Matriarkka on täynnä pahoja asioita ja hillittyä huumoria.
Kirjat 16.9.2016 18:30
Kirjailija Jari Tervo. © Petri Kaipiainen

Otetaan elämäntehtäväksi kotimatka, ehdottaa Ilmari Tynni rakkaalle Aamu Karitsantyttärelle. Inkerinmaa ei karkaa mihinkään, vaikka he viipyvät matkalla. Inkerin Simpukan kyläläiset on neuvostovaltio kyydinnyt ”vapaaehtoisina siirtolaisina” pohjois-Siperiaan. Siellä pakkanen on julma ja Jenisein tulvat väkevämmät kuin oman Laukaanjoen paisumukset.

Ilmari hämmästelee sitä, miten samojedit ovat iloisia, vaikka luonnossa ei ole mitään nauramista. Vuosia myöhemmin Hangon evakkoleirillä sotilaspastori näkee inkeriläiset iloisina ihmisinä: he iloitsevat vähästä, suomalaiset eivät edes paljosta.

Jari Tervon Matriarkka on niin täynnä pahoja asioita, rääkkäyksiä, vangitsemisia, pakkotyötä, ettei niitä mikään kansallisuus riemuiten kestä. Tervon maineikas hauskuus näyttäytyy nyt harvakseltaan ja hillitysti.