Hunter S. Thompson ja huumeinen missio ahneuteen

Arvio: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa vie lukijan gonzo-journalismin juurille.

Amerikka
Teksti
Matti Komulainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

’Olimme jossain Barstow’n paikkeilla aavikon reunalla, kun huumeet alkoivat vaikuttaa.” Sitaatti avaa Hunter S. Thompsonin (1937–2005) tunnetuimman teoksen Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa.

Kirjassa mieskaksikko suuntaa työkeikalle auton takakontti täynnä huumeita. Siitä kehkeytyy paitsi psykedeelinen seikkailu myös ”julma matka amerikkalaisen unelman keskipisteeseen”, kuten teoksen alaotsikossa kerrotaan.

Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa on Thompsonin töistä hänen tyyliään parhaiten ilmentävä. Alun perin Rolling Stone -lehteen vuonna 1971 kirjoitettu raportti edustaa gonzo-journalismia. Siinä analyyttinen minäkerronta yhdistetään tajunnanvirtaan, ja tässä tapauksessa sen kemialliseen manipulointiin.

Nyt julkaistu uusi, korjattu suomennos muistuttaa, miten loistava kirjoittaja Hunter S. Thompson oli. Tutkivan journalistin menetelmät saattoivat olla oudot, mutta ne eivät hämärtäneet lopputulosta. Totuus tunkee silmille paitsi kertojan absurdeista kokemuksista myös niihin nivotusta yhteiskunta-analyysistä.

Teos on opettavainen, mustan huumorin silaama purkaus siitä, miten Yhdysvaltojen 1960-luvun kukkaisilluusiot olivatkin jotain ihan muuta. Thompsonin mukaan maa kynti historiansa syvimmässä kriisissä 1970-luvulle tultaessa. Konservatismi, Vietnamin sota ja roturistiriidat jakoivat kansan rintamiin. Kaikkea leimasi ahneus, jonka pohjaton rumuus konkretisoitui viihdekeidas Las Vegasin neonvaloissa.