Päivä on pilalla – ja hyvä niin

Marraskuussa kannattaa lukea edes nämä sarjakuvat.

sarjakuvat
Teksti
Jyrki Jantunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Viikinkien mailla

Thorgal puhuu taas suomea! Belgialaisen tarinaneron Jean Van Hammen (s. 1939) ja puolalaisen Grzegorz Rosinskin (s. 1941) visioimaa huikeaa fantasiaeeposta julkaistiin aikoinaan suomeksi Mustanaamiossa. Sarja alkoi Tintin-lehdessä jo 1977, mutta ajan hammas ei ole sitä juuri kuluttanut: Lumoojattaren kosto (suom. Saara Pääkkönen, WSOY) aloittaa matkan, jolta lukija ei halua jäädä pois. Noituus on totta ja ihmisiä koettelevat viikinkijumalat arkea. Ensimmäisessä osassa on kaksi tarinaa, joista varsinkin jälkimmäinen nostattaa kylmiä väreitä. Siinä Thorgal joutuu maailmaan, jossa aika on hidastunut ja jota oudot sisarukset hallitsevat. Jatkossa saaga ratkoo paitsi Thorgalin syntyperän arvoitusta myös vallan ja rakkauden ikiaikaista vyyhtiä. Julkaistavaa riittää: albumeita on kymmeniä.

 

Pallon perässä

Onneksi suomalainen jalkapallomenestys ei ole miesten varassa. Pauli Kallion (s. 1960) ja Pentti Otsamon (s. 1967) Huuhkajia ja helmareita (Suuri Kurpitsa) kertoo sekä miesten voitonnälästä että tyttöjen ja naisten noususta huipulle. Kirja juhlistaa Suomen Palloliiton 111 vuotta, mutta se ei ole tuloskertausta. Fanit ja hiekkakenttien tähdet ovat pääosassa, vaikka teeveestä tutut pelaajat ja valmentajat vievät lyhyitä tarinoita eteenpäin. Usko tulevaisuuteen on koetuksella, mutta toivo elää väkevänä: kyllä Suomi vielä tästä nousee. Otsamo piirtää pallon ja pelaajien liikkeen paremmin kuin kukaan.

 

Viivan voimalla

Pilapiirros voi pilata päiväsi, ja hyvä niin. Heikki Paakkanen (s. 1948) on mielipidevaikuttanut 25 vuotta Ilta-Sanomissa, ja nyt sarja kuvia löytyy Ääääriviivoja-kirjasta (Zum Teufel). Letkeän viivan ei pidä antaa eksyttää: Paakkasen havainnot ovat teräviä, ilkeitä ja osuvia. Maailma on kuin jätevesiasetus, joka korjautuu vain tökkimällä sitä itseään niin, että roiskuu.