Historia toimii välineenä nykyhetken lainalaisuuksien hahmottamisessa

Arvio: Antologiassa korostetaan, ettei lainsäädäntö saa sanella historiaa.

Antti Blåfield
Teksti
Jyrki Alenius
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Historia toistaa itseään. Vai toistaako? Ainakin on selvää, että historian ”totuuksia” käytetään toistuvasti poliittisten ja ideologisten tarkoitusperien ajamiseen.

Antti Blåfieldin toimittama antologia on helmi, jota kenenkään ei pidä ohittaa. 16 kirjoittajan joukossa on historiantutkijoita, diplomaatteja ja poliitikkoja.

Kokoelman yksi tärkeä huomio on se, että lainsäädännölliset keinot ovat huono tapa säädellä menneisyyttä koskevaa tutkimusta tai argumentointia.

Timothy Garton Ashin mukaan historiantutkimus ”etenee nimenomaan saatavilla olevien todisteiden varaan rakentuvien teesien ja vastateesien kautta ja jossa näin vallitsee väitteiden vapaa kilpailu.”

Laki, joka kieltää vaikkapa keskitysleirien olemassaolon kyseenalaistamisen, rikkoo yllä olevaa periaatetta vastaan. Uhkana on myös se, että sanktioiden kohteeksi joutuneesta kyseenalaistajasta tulee sananvapauden marttyyri.