Helmi Kekkosen romaani on kuin henkilöhahmonsakin – päältä kaunis kuin karamelli, sisällä viiltää paha olo

Arvio: Kekkosen kerronta pitää otteessaan. Vain äitien määrä tuntuu teennäiseltä.
Kirjat 14.2.2017 12:25
Outi Hytönen
Helmi Kekkonen: Vieraat. 195 s. Siltala, 2016.
Helmi Kekkonen: Vieraat. 195 s. Siltala, 2016.

Kaksi kuumailmapalloa leijuu vaaleanpunaisen ja keltaisen värittämällä taivaalla Helmi Kekkosen neljännen teoksen kannessa.

Kirja on päältä kaunis kuin karamelli, keväisissä onnen ja rakkauden väreissä. Kansipaperin alta paljastuvat puhtaan valkoiset kannet. Takakannen teksti lupaa pirskahtelevaa iloa ja kuplivaa odotusta raikkaiden illalliskutsujen merkeissä.

Kirjan ulkoasun ja sisällön välinen etäisyys synkronoi upeasti henkilöiden sisäisen ja ulkoisen olon ristiriidan kanssa. Päältä kaunis ja herttainen onkin sisältä pimeä, tuntematon ja yllättävä.

Romaanin nimi Vieraat paljastuu heti tekstin alussa viittaukseksi paitsi kyläilijöihin myös toisen ihmisen, tutunkin, sisällä asuvaan vieraaseen puoleen.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu