Rakettimies katsoo peiliin

Elton Johnilla on ironian- ja todellisuudentajua.

muistelmat
Teksti
Matti Komulainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Reginald Dwight alias Elton John, 72, on hauska kertoja. Omaelämäkerta Minä Elton John rinnastuu Black Sabbath -keulakuva Ozzy Osbournen ja Rolling Stones -kitaristi Ronnie Woodin muistelmiin. Mennyttä avataan rennon avoimesti, huumoria hersytellen. Kolmikkoa kun yhdistävät työläistausta, kasvu sodanjälkeisessä Britanniassa sekä överiksi lyöty ura valokeilassa.

Juurista kumpuaa myös suhteellisuudentajua. Teekupponen on aina sentään puolillaan, ja ankeatkin käänteet nähdään välttämättöminä opetuksina. Ironiantaju auttaa. Menestyksen ylilyönneissä malja on tulvinut yli reunojen ja elämänhallinta on ollut pahasti hakusessa.

Oman taipaleensa oheen Elton kirjaa räiskyviä yksityiskohtia brittiarjesta sekä populaarikulttuurin kehityksestä 1950-luvun lopulta lähtien. Hätkähdyttävintä lienee, kuinka kovalla kädellä äiti ja isä kasvattivat Eltonia.

Musiikki löytyi varhain. Monien kokeilujen kautta ujosta pojasta kehittyi ammattilainen, joka nautti aluksi jopa anonyymien hittikokoelmien studiosessioista. Isän ylenkatse rockia kohtaan kannusti.

Myös kipinä myöhemmin maaniseksi muuttuneeseen shoppailuun tuli iskettyä juniorina: hanttihommissa tienatut lantit menivät suoraan levykauppaan.

Seksuaalisuuden herääminen aikuisiällä samoin kuin uran käännekohdat Elton kertaa yhtä tarkasti. Positiivisuus on toiminut käyttövoimana läpi elämän: ilman mokailua, ylilyöntejä ja vastoinkäymisiä hän ei olisi sama ihminen.

Lämminhenkinen kirja pesee mennen tullen keväällä 2019 ensi-iltaan tulleen musikaalielokuvan. Rocketman jäi ulkokohtaiseksi karikatyyriksi. Kontrasti korostuu, kun Elton sanoo kirjassaan kaipaavansa nykyään eniten tavallisuutta – lasten kouluun kyyditsemistä ja lauantaista pizzalla käymistä.