Pimeää, kirkasta

Suvereenin kirjoittajan kylmät novellit naurattavat.

Harry Salmenniemi: Delfiinimeditaatio ja muita novelleja. 224 s. Siltala, 2019.

Marimekon kuosit näyttävät oksennetulta kärpässieneltä. Raitapaidat ärsyttävät ja aiheuttavat epileptisiä kohtauksia. Kaikki pikkupussukat, penaalit, tarralappuvihkot, syystakit ja sukkahousut pitäisi polttaa.”

Harry Salmenniemen Delfiinimediaation eräs novelli alkaa suomalaisten instituutioiden lahtaamisella. Purkaus saa salaliittosävyjä, Hyksistä puhutaan kätkytkuolematehtaana. Vuoden kotimainen kaunokirja saattaa olla tässä.

 

Runoilija Salmenniemi muutti suomalaista lyriikkaa kokoelmallaan Texas, sakset vuonna 2010. Kriitikko Vesa Rantaman mukaan siinä hallittiin suvereenisti erilaisia rekistereitä ja tyylikeinoja. Ensimmäisessä novellikokoelmassa Uraanilampussa muunneltiin vanhoja suomalaisia novelleja, ja sekin nostettiin ansaitusti korkealle.

Novellitrilogian toisessa osassa Delfiinimeditaatiossa yhdistellään myös omaperäisesti lajeja ja kirjoitetaan päälle, esimerkiksi Cheekin haastattelusta tulee kirjailijahaastattelu. Salmenniemen vaikuttaja voisi olla David Foster Wallace. Kolea ja älyllinen katse tuo mieleen elokuvaohjaajat Michael Haneken ja Yorgos Lanthimoksen. Salmenniemi ei kudo peittoja, joiden alle mennään lämmittelemään.

Tavallisuuden ja hyväntuulisuuden näytteleminen herättää raivoa. Juho Kuosmasen ohjaama, palkittu Hymyilevä mies revitään auki kohtaus kohtaukselta. Vastaavaa elokuvakritiikkiä en ole aiemmin nähnyt.

Ihminen on onnellinen eläin, jos onnistuu pettämään itseään.

Todellisuudessa vain kuolema ja tyhjyys koskettavat minua, mutta yritän sisukkaasti jatkaa näiden sinänsä yhdentekevien kertomusten parissa ja teeskennellä elämää.”

 

Kokoelman vuorokaudenaika on yö. Silloin ollaan hereillä ja koko ulkopuolinen maailma häärää pään sisällä. Eräs kertoja makaa pimeässä sängyssä eikä uni tule. Mielenliikkeitä kuvataan huolella kuin pienoismallia rakentaen. Monessa kertomuksessa uni ja valve limittyvät niin, ettei tiedä kumman logiikkaa pitäisi noudattaa.

Delfiinimeditaatiossa joillakin on valta päättää muiden elämästä, mikä tuo valheellista varmuutta.

Hyväkuntoiset kukoistajat keskustelevat velallisista. Isossa, tyhjässä talossa ei kuulu lasten ääniä, toisin kuin velallisten pienissä komeroissa. Miehet lähtevät kapakkaan, jossa toinen romahtaa.

 

Tyrmäävin teksti koostuu terapeutin sanelemista potilaskertomuksista.

Jokaisen potilaan pahin pelko toteutuu, kun terapeutti pilkkaa estoitta asiakkaitaan. Törkeys viedään naurettavan pitkälle.

Eräs miespotilas on rajatilassa, potentiaalisesti väkivaltainen. Ärsyttävä tyyppi, jonka todellista putoamista terapeutti jää odottamaan. Toisen potilaan, psykoottisen miehen, selitykset ovat niin pitkiä ja sekavia, ettei niitä jaksa kirjoittaa ylös. Yksi potilas on tervehenkinen, mutta kammottavan alistunut ihminen. Nopea tuho saattaa olla hänelle armollisempi vaihtoehto kuin hidas ja kivulias paraneminen. Terapeutti tapaa myös potilaan, jonka käynnin jälkeen hänellä on energisempi olo. Naiselle voisi melkein maksaa käynneistä.

Novellia lukee myös terapeutin omana sairaskertomuksena. Hän tietää kivusta kaiken, mikä sattuu joka paikkaan eikä mihinkään.

 

Kirjallisuuden ei pidä pyrkiä tasapainoon vaan vastata todellisuuden asettamaan haasteeseen.

Kun maailma on kova, kirjallisuuden ei pidä reagoida siihen lempeydellä vaan olemalla vielä kovempaa. Kohtuuttomuuteen ei saa vastata maltilla, vaan suuremmalla kohtuuttomuudella, ja niin edelleen. Harry Salmenniemi on ymmärtänyt pelin hengen kirkkaasti.

Valinnat
nuortenkirjat

Philip Pullmanin fantasiat ja uskonnollisten yhteisöjen paineet jatkuvat.

tietokirja

Ymmärrämme eläinten viesteistä vain hitusen, hollantilaisfilosofi väittää.

levy

Bob Dylanin omaelämäkerrallisuus on avoin kysymys.

Tietokirja

Hakuteos esittelee monen sukupolven lastenkirjojen hahmoja.

elokuva

Moonlight-ohjaajan uutuus on kaunis tragedia.

vehjetärpit

Suunto 9 Baro on sykemittarien pikkujättiläinen.

Sisältö