Hannu Väisänen teki sen taas: Elohopea on huolellisesti rakennettu romaani

Arvio: Joutuisa kynä ja innokas muste jättävät hyvää jälkeä.
Kirjat 8.5.2016 15:30

Hannu Väisänen: Elohopea. Romaani. 363 s. Otava 2016.

Viides Antero-romaani alkaa ajasta, jona nuoren Anteron on määrä hylätä kuvataide ja keskittyä lauluopintoihin. Kun transsitilassa huojuva laululehtori luennoi Schubertista ja lääke-elohopeasta, Antero haaveilee siitä, miten saisi joutuisalla kynällä ja pisaralla innokasta mustetta opettajastaan suurenmoisen kuvan huokoiselle paperille. Mutta muistiinpanot on kielletty eikä piirrellä saa.

Antero päätyy Pariisiin, ja siellä hänen kynänsä ja useampikin pisara innokasta mustetta tekevät kirjaksi kuvaa kaupungista ja kaupunkilaisista.

Kirjailija Hannu Väisänen on haastatteluissa maininnut pyrkineensä demystifioimaan Pariisin. Ei ole onnistunut. Hän vain kirjoittaa mystistä voimaa ja hohtoa sellaisiin paikkoihin, joista ei Pariisi-hyminässä yleensä puhuta.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu