Murhavaltio

Luke Harding selvittää seikkaperäisesti Venäjän tiedustelupalvelujen operaatioita.

tietokirja
Teksti
Teppo Tiilikainen

Palkittu brittitoimittaja Luke Harding kertoi edellisessä kirjassaan Donald Trumpin vaalikampanjan yhteyksistä Venäjään. Salajuoni (Into, 2017) oli tosielämän agenttitrilleri vakoilusta, hakkeroinnista ja hämäristä kiinteistökaupoista. Se kohosi bestseller-listan kärkeen Yhdysvalloissa.

Uudessa kirjassaan Harding jatkaa saman teeman parissa. Venäjän vakoojaverkosto kertoo nimensä mukaisesti Kremlin tiedustelupalveluista. Trump on edelleen keskeisessä roolissa.

Hardingin Venäjä on mafiavaltio, jossa hallitus, tiedustelupalvelut ja rikollisjärjestöt ovat sulautuneet yhdeksi kokonaisuudeksi. Tiedustelupalveluista voimakkain ja salamyhkäisin on GRU. Se toimii maailmanlaajuisesti puolustusministeriön ja pääesikunnan alaisuudessa ja käyttää neuvostoaikaisia menetelmiä kuten salamurhia. Viime vuosina niiden rinnalle ovat nousseet hakkerointi ja muut kyberiskut.

Kotimaan turvallisuudesta huolehtiva FSB tukahduttaa voimakeinoin Kremlin vastaisia mielenosoituksia ja pidättää poliittisia aktivisteja. FSB tekee ulkomaanoperaatioita pääasiassa Venäjän lähialueilla. Vladimir Putin toimi viraston pääjohtajana ennen nousuaan maan johtoon 2000-luvun vaihteessa.

Kolmas keskeinen vakoojavirasto, ulkomaantiedustelu SVR toimii Venäjän suurlähetystöissä diplomaattisen koskemattomuuden suojassa.

 

Kirja on taattua Hardingia. Hän vie lukijansa FSB:n ja GRU:n operaatioihin eri puolille maailmaa.

Venäjän vakoojaverkosto alkaa tarkalla kuvauksella GRU:n upseereiden, Anatoli Tšepigan ja Aleksandr Miškinin Salisburyn-matkasta keväällä 2018. Heidän tehtävänään oli murhata novitšok-myrkyllä entinen kaksoisagentti Sergei Skripal, joka oli pettänyt maansa vaihtamalla puolta.

Yritys epäonnistui, mutta se johti diplomaattiseen kriisiin, joka tuhosi Venäjän suhteet Britanniaan.

Harding uskoo, että Kreml halusi varoittaa novitšok-iskulla Venäjän eliittiä ja tiedustelupalvelujen työntekijöitä, jotka mahdollisesti harkitsivat yhteistyötä Trumpin toimia tutkineen erikoissyyttäjän Robert Muellerin tai lännen tiedustelupalvelujen kanssa. Hän muistuttaa, etteivät Tšepiga ja Miškin olleet ensimmäiset Putinin Britanniaan lähettämät palkkamurhaajat.

Yksitoista vuotta aikaisemmin venäläisagentit myrkyttivät Lontoossa FSB:n entisen upseerin Aleksandr Litvinenkon kupillisella radioaktiivista teetä.

Luke Harding.
Luke Harding. © Louise Haywood-Schiefer

Hardingilla on omakohtaisia kokemuksia Venäjän tiedustelupalveluista. Hän toimi brittilehti The Guardianin kirjeenvaihtajana Moskovassa vuosina 2007–2011, kunnes hänet karkotettiin maasta.

Kirjassaan hän hyödyntää Moskovan-vuosiensa kontakteja. Keskeinen tietolähde on brittitiedustelun entinen agentti Christopher Steele, joka pestattiin vuoden 2016 presidentinvaalien alla tutkimaan Trumpin yhteyksiä venäläisiin.

Steelen kohuttu muistio perustui osin huhupuheisiin. Harding tuntuu kuitenkin edelleen luottavan hänen perusväittämiinsä.

Toisena lähteenä on erikoissyyttäjä Muellerin yli 400-sivuinen raportti, jonka mukaan Venäjä sekaantui Trumpin vaalikampanjaan. Mueller ei löytänyt kuitenkaan aihetta maanpetossyytteisiin.

Hardingin mielestä Mueller tulkitsi tietojaan liian varovaisesti, sillä Trumpin kampanjan vehkeilystä venäläisten kanssa löytyi runsaasti todisteita.

Sujuvasti kirjoitetun kirjan suomennokseen on jäänyt joitakin virheitä. Siinä väitetään esimerkiksi, että malesialaiskoneen Itä-Ukrainassa 2014 alas ampunut ohjus olisi kuljetettu Venäjältä itäukrainalaiseen Kurskin kaupunkiin. Tosiasiassa ohjuslavetti tuotiin kapinallisten alueelle Venäjältä Kurskin ilmatorjuntaprikaatista.

Luke Harding: Venäjän vakoojaverkosto. Suom. Antti Immonen. 376 s. Into, 2021.