Aaveet puhuvat

George Saundersin esikoisromaanissa todellisuus lyö kasvoille kuoleman jälkeenkin.

romaani
Teksti
Tommi Melender
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ensimmäinen George Saundersin (s. 1958) romaani oli kirjallinen tapaus ennen ilmestymistään ja ilmestymisensä jälkeen. Lincoln bardossa sai viime vuonna Man Booker -kirjallisuuspalkinnon.

Odotukset olivat kovat, sillä Saunders oli neljällä novellikokoelmallaan noussut Yhdysvaltain tärkeimpien nykyprosaistien joukkoon. Suomenkieliset lukijat pääsivät tutustumaan häneen kahden kokoelman (Joulukuun kymmenes ja Sotapuiston perikato) välityksellä.

Saunders lukeutuu niihin kirjailijoihin, jotka pystyvät hurmaamaan sekä suuren yleisön että kokeellisen proosan ystävät. Joillekin hän muistuttaa armoitettua satiirikkoa Kurt Vonnegutia, toisille postmoderneista tempuistaan tunnettua Donald Barthelmea.

Kumpikaan vertaus ei ole täysin oikeassa tai väärässä. Musta huumori ja yllättävät kerronnan käänteet kietoutuvat yhteen Saundersin proosassa, mutta sen absurdiin vivahtava mielenmaisema on omanlaisensa. Siinä erottuu ”saunderslainen elementti”, jota on vaikea määritellä, mutta jonka tunnistaa helposti.