Koiranpennut ja työetiikka

Antti Arnkil ei ole koskaan pilkallinen tai hyökkäävä – silti hänen katseensa ei ole kritiikitön.

Esseitä 03.01.2020 06:00
Herman Raivio
Antti Arnkil: Sunnuntaiesseet. 176 s. Siltala, 2019.
Antti Arnkil: Sunnuntaiesseet. 176 s. Siltala, 2019.

Antti Arnkil, Antti Hurskainen ja Antti Nylén. Kolmea esseistiä yhdistää paitsi sama etunimi, sama kustantamo, Siltala, myös fanitus.

Monta kertaa kirjoittamisen impulssina näyttäisi olevan, että ”muut eivät ole vielä tajunneet, miten hyvä tämä artisti tai kirjailija on, antakaas kun kerron”. Siinä ei ole mitään vikaa, ja kaikki kirjoittavat niin vetoavasti, että lukija pääsee kohteen sisälle. Arnkil kohtelee kolmannessa kokoelmassaan Sunnuntaiesseet arvostavasti muun muassa Jaakko Yli-Juonikkaan, Petri Tammisen ja Pauliina Haasjoen kirjallisuutta.

Yhdessä asiassa Arnkil eroaa ratkaisevasti kollegoistaan: hän ei ole koskaan pilkallinen tai hyökkäävä. Ironiakin on viltin lämpöistä, ja Arnkil suhtautuu kohteisiinsa samalla lempeydellä kuin Väinö Linna fiktiivisiin ja Virpi Suutari elokuvallisiin hahmoihinsa. Sunnuntaiesseissä kirjoitetaan molemmista.

Valinnat
novelleja

Esikoiskirjailija kartoittaa ruumiillisuuden ja seksuaalisuuden oikukkaita maastoja.

tietokirja

Elokuvasäätiön tuella -kirja on Kinnusen merkittävin tähän mennessä.

Sarjakuvat

Maalarisiskojen lisäksi sarjakuvatärpeissä on Sosialisti ja nihilisti -kirja, jossa miestaiteilijat eivät pääse sodasta eroon.

musiikki

Ludwig van Beethovenin juhlavuosi on alkanut.

musiikki

Talking Headsin avainvedot säväyttävät uusina sovituksina.

Muotoilutärpit

Muotoilutärpeissä myös punottuja koreja ja laukkuja sekä niskatyyny.

Avainsanat
Sisältö