Epähemulimainen tarina ja muut novellit täydentävät kuvaa Tove Janssonista

ARVIO: Vaikka novellit eivät yllä kirjailijan parhaimmistoon, on ilo saada luettavaksi Janssonin ennen suomentamattomia tekstejä.
Outi Hytönen
Kirjat 10.9.2017 14:14

Onhan kerrassaan herttainen yllätys, kun paljon seuratulta mutta jo kuolleelta kirjailijalta saadaan luettavaksi jotain uutta!

Tove Janssonin kokoelman Bulevardi ja muita kirjoituksia teksteistä on suomennettuna aiemmin ilmestynyt vain yksi. Jansson-tutkija Sirke Happonen on suomentanut ja toimittanut kokoelmaksi 11 novellia vuosilta 19341940 sekä viisi myöhäisempää tekstiä vuosilta 19611995.

Julkaisujärjestykseen asetetut tekstit on jaettu kahteen osaan. Aikanaan lehdissä julkaistut novellit sijoittuvat Pariisiin, Helsinkiin ja Suomen saaristoon. Tyyli on Janssonin aikuisten kirjoista tuttua psykologisesti terävää, lempeän ironian sävyttämää kerrontaa.

Muutamalla pienellä yksityiskohdalla Jansson kykenee piirtämään eläviä henkilöhahmoja ja tilanteita, samaan tapaan kuin kuvittajana, joka parilla viivalla loi ilmeet, eleet ja tunnelman.

Novellit ovat arvokas täydennys Janssonista kiinnostuneiden lukemistoon, vaikka eivät yllä kirjailijan parhaimmistoon. Kokoelman lopun viidessä artikkelissa on mukana yllättäviä kirjailijakuvan täydentäjiä.

Arkkitehti-lehteen Jansson kirjoitti Muumitalosta hyvinvointia ja onnellisuutta edistävän arkkitehtuurin edustajana. Epähemulimaisessa tarinassa hemuli, Vilijonkka ja Kampsu seikkailevat Muumilaakson sijaan meidän maailmassamme. Kavala lastenkirjailija pohtii Janssonin harvoin kommentoimaa kysymystä lastenkirjailijan tehtävästä.

Kokoelman kaunokirjallisesti komein, jylhin ja viimeistellyin teksti on Saari. Siinä kiteytyvät yhteen Janssonin kiinnostus erilaisiin saariin, saarten viehätyksen selittäminen ja saaristoluonnon vankka tuntemus. Saarilta hän löysi inspiraatiota ja rauhan.

 

Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia. Toim. Sirke Happonen. 288 s. Tammi, 2017.

Keskustelu