Totalitaarinen retriitti

Tommi Liimatan Saaret kuin sisaret herättää enemmän kysymyksiä kuin jännitystä.

romaani
Teksti
Outi Hytönen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tommi Liimatta on kuljettanut romaanihenkilönsä ihmismielen koelaboratorioon. Seitsemän valittua naista ja seitsemän miestä pääsevät syrjäiselle arktiselle saarelle yhdeksän kuukauden retriittileirille uutisten ja internetyhteyden ulottumattomiin. Johtoryhmä ohjailee arkea piilossa pysyttelevän Höyhenen ohjeiden mukaan.

Omien nimien käyttö on kielletty. Osallistujia puhutellaan huonenumeroiden mukaan. Saaren sijaintia ei heille kerrota. Kaikkea yleisissä tiloissa ja psykologin ja lääkärin vastaanotoilla tapahtuvaa kuvataan ja äänitetään. Siivooja katoaa ja yksi osallistujista kuolee lähes samanaikaisesti, eikä uhriluku jää siihen. Kukaan ei tule tyhjiöstä, eikä menneisyydestä ole helppo vapautua edes autiolla saarella.

Kertojana toimiva Kuvaaja kertoo tapahtumista viileän raportoivasti. Ei kauhistelua, ei edes pelon kuvailua. Rauhallisen toteavasta kuvailusta voisi syntyä hyytävä tunne, mutta trilleri ei taida olla Liimatan laji, sillä kalseaa tunnetta ei oikein tahdo löytyä.

Jännärijuonta mielenkiintoisempi Saaret kuin sisaret onkin diktatorisen, suljetun yhteisön kuvauksena. Tiukasti valvottu retriittileiri toimii allegoriana suuremman mittakaavan totalitaarisille valtioille tai yhtä lailla ankarille uskonnollisille ryhmille. Saarelle on valittu erilaisia ihmisiä. On Jackpot-voittaja, puhumaton huppunainen, lääkkeitä kiskova dosettimies ja hänen siskonsa, huonoista elokuvista tuttu näyttelijätär, sokea… Jokainen heistä vertautuu suurempaan ilmiöön diktatuurisen vallan alla, mutta romaanin aikana ei ehditä tehdä kuin pikatesti valvotun yhteisön vaikutuksista.