Fokuksessa maailma

Dokumenttielokuva puhuttaa ja provosoi.

Harri Römpötti: Sanokaa mitä näitte –  Suomalaiset dokumentti- elokuvantekijät kertovat. 224 s. Art House, 2018.

Harri Römpötti: Sanokaa mitä näitte –  Suomalaiset dokumentti- elokuvantekijät kertovat. 224 s. Art House, 2018.

Puhuvia päitä ja politiikkaa – pirun tylsää! Havainto sai Markku Lehmuskallion pohtimaan, voisiko dokumentti olla muutakin. Metsäteknikoksi valmistunut mies alkoi 1960-luvulla kuvata omaa työ- ja elinympäristöään. Tänään hän on kansainvälisesti tunnettu alkuperäiskansojen elämänmuodon tallentaja. Vastaava oivallus yhdistää monia dokumentaristeja. 30 viime vuoden aikana genrestä on tullut taidetta ja suomalaistekijöistä maailmalla tunnettuja.

Näin toteaa Harri Römpötti (s. 1964), joka haastatteli kirjaansa 17 dokumentaristia. Teos avaa heidän ajatuksiaan ja menetelmiään. Oma kokemus on lähtökohta, josta tähdätään milloin objektiivisuuteen, milloin subjektiiviseen tulkintaan. Dokumentaristi on aina suodatin kohteen ja katsojan välillä.

Seppo Rustaniuksen vuoden 1918 tapahtumiin keskittyvät poleemiset dokumentit kuohuttavat niin, että ohjaajaa on sensuroitu: sisällissota teloituksineen on yhä arka aihe. Markku Heikkinen kuvaa synnyinseutunsa Kainuun ongelmia. Seminaarin lakkautus oli valtava isku Kajaanille, Talvivaaran kaivos katastrofi koko maakunnalle.

Intiimi näkökulma ja omakohtaisuus ovat muotia. Kun pyritään kertomaan jotain yleispätevää vaikkapa Ruotsiin muuttaneiden kokemuksista, välineitä voivat olla vaikka animaatio tai videotaiteesta lainatut ”ei-dokumentaariset” menetelmät. Osa nykydokumenteista ilmentää selfie-aikakauden minän peilaamista, joka saattaa tuntua narsistiselta. Jos esilläolijan persoona ei kolahda, jää myös dokumentti etäiseksi.

Valinnat
ROMAANI

Esikoisromaani puristaa sydäntä.

kolumneja

Anna-Leena Härkönen murehtii huumorilla.

ooppera

Trubaduuri-ooppera vaatii ensiluokkaisia laulajia.

Tietokirja

Teatterintekijä nousee Jouko Turkan varjosta mainiossa elämäkerrassa.

pelitärpit

Sisältö