Toden tuntuisia juttuja

Juha Hurmeen historiikit voi avata mistä vain.

romaani 09.10.2020 06:00
Tero Alanko
Juha Hurme.
Juha Hurme. © Rami Marjamäki

Kaikki epäonnistuneet muusikot eivät ryhdy kriitikoiksi. Ainakin yhdestä tuli kirjailija ja teatteriohjaaja.

”Rockmusa oli mun tärkein taidekasvattaja kolmikymppiseksi asti. Se on mulle selkeä tulokulma kirjallisuuteen ja teatteriin”, kertoo Juha Hurme.

”Se huoleton ja humoristinen staili, minkä olen kehittänyt niin kutsuttuihin tietokirjoihini, on mun kosto maailmalle siitä, että musta ei tullut rockmuusikkoa.”

Juha Hurmeen Niemi (Teos, 2017) kertoi Suomen historian Ruotsin vallan päättymiseen asti. Romaani palkittiin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla. Vastikään ilmestynyt Suomi on riemukas jatko-osa Niemelle. Kyyti kohti nykyhetkeä on hurja ja hauska.

”Niissä on vitsejä ja löysää läppää eikä yhtään lähdettä tai viitettä. En sumuta ihmisiä millään tavalla, mutta eivät ne tietokirjojakaan ole”, Hurme pohtii historiikkiensa luonnetta.

”Itse olen kutsunut niitä vessakirjallisuudeksi. Ne voi avata mistä vain ja lukea just sen verran kuin huvittaa.”

Niemen tapahtuma-aikana esimerkiksi kilpa-urheilusta ei ollut hajuakaan. Suomessa se nousee ohittamattomaksi aikakauden ja identiteetin määrittäjäksi.

Hurme arvelee kaivavansa verta nenästään korostamalla urheilun merkitystä.

”Iso osa mun kirjoja lukevista tuntuu vihaavan urheilua, mutta kun Suomi ihan faktisesti juostiin maailmankartalle. Ei Suomen historiaa voi kirjoittaa ilman raveja ja kestävyysjuoksua.”

 

Teininä Juha Hurme hullaantui Syd Barrettin musiikista. Barrett on rockin historian outolintu, mieleltään epävakaa nero, joka teki lähes kaikki Pink Floydin ensimmäisen albumin biisit. Syd Barrett julkaisi myös kaksi soololevyä. Viimeiset 40 vuottaan hän vietti hiljaiseloa, hoiti puutarhaa ja maalasi.

Hurmeen käsikirjoittama ja ohjaama Syd Barrett -näytelmä kietoutuu tiukasti henkilökohtaiseen kokemukseen.

”Barrettin levyt koskettavat mua eri tavalla kuin mikään muu. Olen myös sairastanut psykoosin ja kirjoittanut siitä kirjan sekä näytelmän”, Hurme kertoo.

”Mulla oli myös hankala äitisuhde. Tässä näytelmässä taas on hullu poika ja voimakas äiti. Siitä voi arvella jotain mun motiiveista sen tekoon.”

Hurme ei halunnut Tampereen Telakalla esitettävään rocknäytelmäänsä ”sosiaalipornoa”. Hän halusi paljon Barrettin tekemää musiikkia ja hauskan, fiktiivisen tarinan.

”Tavallaan tämä on ihan mun keksimä juttu. Niin hullua katsojaa tuskin on, että uskoisi kaiken. Se on totta, että biisejä ei tullut, mutta potkut tuli.”

Samaan aikaan Espoon kaupunginteatterissa esitetään Hurmeen dramatisoimaa ja ohjaamaa Harhama-näytelmää, joka nojaa Irmari Rantamalan – yksi Algot Untolan nimimerkeistä – elämäkerralliseen teokseen.

 

Toissakesänä Juha Hurme souti ystävänsä, lavastaja Matti Rasin kanssa Ahvenanmaan ympäri. Reissu asettuu kehikoksi Nyljetyt ajatukset -romaanin (Teos, 2014) jatko-osalle, joka ilmestyy ensi vuonna. Ensimmäisellä kerralla Hurme ja Rasi – kirjan Köpi ja Aimo – soutivat Kustavista Hailuotoon ja juttelivat enimmäkseen taiteesta mutta myös muusta tärkeästä.

Hurme kirjoitti Suomea varten enemmän kuin tarvitsi. Kun hän leikkasi tarpeettoman pois, käsiin jäi noin 200 sivua hyvää tekstiä. Se toimii ”Nyljetyt ajatukset kakkosen” alustana.

”Souturomaanista on siis puolet valmiina. Sen lisäksi tiedän tarkkaan, mitä haluan lisää”, Hurme sanoo.

”Mukaan tulevat hurjimmat Suomi-jutut. Niemi ja Suomi ovat kronologisia esityksiä, mutta soutukonsepti vapauttaa kertomaan vaikka mitä tarinoita.”

Myös kaksi sitä seuraavaa kirjaa ovat selvillä – elämäkertoja kumpikin. Ensin on käsittelyvuorossa kirjailija ja kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju ja sitten Väinämöinen.

Niiden rinnalla Hurme värkkää käsikirjoitusta Helsingin kaupunginteatterin tilaamaan näytelmään. Se perustuu Runar Schildtin pienoisromaaniin Asmodeus ja kolmetoista sielua, jossa paholainen saapuu syntiseen Helsinkiin.

”Se tapahtuu 1910-luvulla. Mulla on hyvä idea, miten tuon sen nykyaikaan.”

Juha Hurme, Suomi. 480 s. Teos, 2020. Syd Barrett, Teatteri Telakka, Tampere, 20.12. asti. Harhama, Espoon kaupunginteatteri, 7.11. asti.

Avainsanat
Sisältö