Kaikki mitä rakkaus ei ole

Raivoa, pidäteltyä ja avointa.

romaani
Teksti
Pauliina Eriksson
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tuuli on muuttanut pois kotoa tyttärensä Lunan kanssa. Ongelma on Tuulin aviomiehen ja Lunan isän Iljan juominen, jonka tämä vakuuttaa lopettavansa. Apunaan Tuulilla on ystävä ja kollega Liisa, jonka kanssa tosin kilpaillaan samoista käännöstöistä. Samaan aikaan Ilja tapaa toipuvan alkoholistin Elenan.

Eeva Rohaksen Raivo kertoo siitä mitä käy, kun alkoholin määrittämien perhesuhteiden on pakko muuttua.

Takaumien kautta Rohas näyttää kuinka tilanteeseen on tultu. Tuuli on haaveillut rakkaustarinasta, joka olisi kuin elokuvissa.

Lopulta rakkaudesta on jäljellä enää raivo. Raivoaan pitkään pidätelleen Tuulin avioliitto on umpikujassa ja ammatti-identiteetti hukassa.

Ilja raivoaa avoimesti ja Luna puolestaan haluaa omakseen Raivo-nimisen liskon, ihmegekon, johon ei saa koskea tai se särkyy.

Vahvinta antia ovat Lunan osiot. Rohas kuvaa lapsen kokemuksen rikkoutuneesta perheestä hienovaraisesti. Isän huutaessa tai äidin maatessa lattialla ruoanlaiton unohtaen Lunan on turvallista muuttua itsekin olennoksi, joka rikkoutuu kosketuksesta. Iljan alkoholismin syyksi esitetty rankka lapsuus sen sijaan tuntuu ratkaisuna helpolta.

Aluksi irrallinen Elenan hahmo motivoidaan romaanin edetessä. Teoksen hurjin jakso on kahden alkoholistin kohtaaminen, jota Elena seuraavana aamuna muistelee kärpäsenä katossa. Lopussa on aika pohtia haudataanko Raivo ja olisiko elämässä sittenkin vielä toivoa.