Jokainen luo elämän kudosta

lyhytproosaa 07.06.2019 06:00
Kaisa Neimala
Eeva Kilpi: Sininen muistikirja. Päiväkirjamerkintöjä. 103 s. WSOY 2019.
Eeva Kilpi: Sininen muistikirja. Päiväkirjamerkintöjä. 103 s. WSOY 2019.

Esikoiskokoelmassaan Laulu rakkaudesta (1972) Eeva Kilpi aloitti haikeanonnellisen laulun näin: ”Mie rakastin sinnuu ku Karjalaa, mie rakastin sinnuu ku kessää…” Mieltä lämmittävät ja kirjallista ilmaisua vaativat asiat ovat säilyttäneet vuosikymmenestä toiseen sijansa Kilven runo- ja aforismituotannossa: luonto, rakkaus, Karjala.

Niin Kilvelle kuin muillekin runoilijoille luontoa luonnollisimmillaan edustaa kesä, ja kun Sinisen muistikirjan muistiinpanot ovat enimmäkseen kaupunkikuukausilta, saadaan luonnosta lähinnä komeaa teoriaa: ”Jokainen meistä luo elämän kudosta – sen tulisi olla kaunista, ainakin miellyttävää, mieluiten ihmeellistä.” Ei Kilpi silti jätä tätäkään teosta ruohokasveja vaille. Hän huomaa hyvillä mielin kukassa olevat tuomet, valkovuokot, narsissit, tähtimön, kanankaalin, voikukan.

Karjala on vielä muistiinpanoissa mukana, vaikka se on saanut Kilven proosassa jo ainutlaatuisen vahvat haikeuskuvaukset. Vanhemmat pääsevät muutamassa sitaatissa puhumaan murretta. Ainoa, joka mainitsee Karjalan rakkaan nimen, on vieras hautausmaan portilla. Hän tarjoaa kohtaloaan kuin lahjaa: ”Minä olen Karjalasta, menetin kotini.”

Rakkaus on voimallisesti läsnä, joskin varhaisempien teosten hellät ja intohimoiset kohtaamiset ovat poissa. Sinisen muistikirjan rakkaudet kohdistuvat perheenjäseniin. Muissa teoksissa jokseenkin ärsyttävä äiti on muistoissa muuttunut rakastetuksi ja kaivatuksi. ”Äiti onnistui siinä missä harva äiti onnistuu: hän lauloi elämännäkemyksensä (jota me lapset vähättelimme ja johon olimme niin kyllästyneet.) Hän lauloi sen sydämiimme ja nyt se seuraa ja lohduttaa meitä elämämme loppuun saakka.”

Iltarukous esittää kauniit toiveet läheisten suojaksi: ”Suojele heitä onnettomuuksilta, vaaroilta, sairauksilta ja pahoilta erehdyksiltä. Varjele heitä sydämen kovettumiselta.

Kun tulin rakkauskappaleen alkuun kirjoittaneeksi sanan ”intohimoinen”, ajaudun kiistelemään kuolinilmoittajien kanssa. Mummojen kuolinilmoituksiin eivät runojen rakastajille riitä Leino, Meriluoto ja Sirkka Turkka – sijansa on saanut myös Kilpi, jonka hellässä runossa mummot kuolevat ja muuttuvat kukkaniityiksi ja heinäksi ja puiksi ja lasten suojaksi. ”Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.” (Animalia, 1987) Useimmat lainaajat jättävät intohimosäkeen päivälehden sivulta pois tai korvaavat sen omatekoisella jollakin ”Mutta sitä ennen he elelevät elämäänsä”. Ei niin saa tehdä, ei runolle eikä runoilijalle!

Valinnat
KUVATAIDE

romaani

CoDex 1962:n ilmaisuvoima lumoaa ja koettelee.

sarjakuva

Arvio: Jos ”tosielämän salaisuudet” perustuvat omiin kokemuksiin, aika ei ole kullannut muistoja.

tietokirja

Runotärpit

musiikki

Johanssonin heviveljekset löysivät isänsä klassikon.

Sisältö