Osittain kuviteltu elämä

Tosi ja fantasia sekoittuvat jazzmuusikko Charles Mingusin muistelmissa.

elämäkerta
Teksti
Tero Alanko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tiettävästi jazzmuusikko Charles Mingus (1922–1979) kirjoitti valtaosan näennäiselämäkerrastaan öisin, kun ei saanut nukutuksi. Se saattaa osaltaan selittää Koiraakin kurjempi -kirjan kuumeisen, toismaailmallisen fiiliksen.

1971 ilmestyneessä kirjassa Mingus kertoo elämästään terapeutilleen. Hän käy läpi kokemuksiaan pikkupojasta keski-ikään asti. Kun lapsuus on jäänyt taakse, keskeiseksi teemaksi nousee prostituutio. Se esiintyy kahtalaisena – konkreettisena seksipalveluiden ostamisena ja myymisenä sekä haluttomuutena musiikillisiin myönnytyksiin, ”huoraamiseen”.

Vaikka Mingus on jazzin keskeisen kauden tärkeä hahmo, hän ei kerro juuri mitään musiikistaan. Sen sijaan seksiakteja eri seuralaisten kanssa kuvaillaan hyvin yksityiskohtaisesti. On mahdoton tietää, paljonko tarinoissa on totta.

Kirja tapahtuu Yhdysvalloissa, jossa rotuerottelu näkyy kaikkialla. Mustalle jazzmuusikolle suurimpia palkintoja ovat raha ja valkoinen nainen. Tulee selväksi, että parittajana pystyy ansaitsemaan paremmin kuin muusikkona.

Charles Mingus oli kontrabassoa soittava iso roikale, jonka elämää leimasivat kapina, katkeruus ja mielialojen vaihtelut. Hän oli narsisti, joka etsi välittömän nautinnon ohella suurta totuutta. Kun ei sitä löytynyt, Mingus käveli sisään mielisairaalaan.

Musiikkitoimittaja Jussi Niemen kulkeva suomennos tavoittaa Charles Mingusin tarinoinnin kiihkeän nuotin. Toisaalta ammattimaisuudessa ja huolellisuudessakin on kiistämättömät hyvät puolensa.