Augustus on upea historiallinen romaani, joka tuo mieleen Waltarin teokset

Arvio: John Edward Williamsin tunnetuin teos kuvaa keisari Augustuksen aikaa. Kirjan havainnot ovat yhä ajankohtaisia.
Matti Komulainen
Kirjat 10.3.2017 20:22

Ihmisen kuvaaja.

Sitä oli John Edward Williams (1922–1994). Amerikkalainen kirjailija muistetaan vasta ”löydetyistä” teoksista Stoner ja Butcher’s Crossing, jotka ovat nousseet unohduksesta klassikon asemaan.

Williamsin tuotanto – neljä romaania, kaksi runokokoelmaa sekä artikkeleita kirjallisuudesta ja historiasta – syntyi päivätyön ohessa. Williams oli 30 vuotta Denverin yliopiston englannin kielen ja luovan kirjoittamisen professori. Hän kuoli 71-vuotiaana keuhkolaajentumaan. Viides romaani jäi kesken.

Williams keskittyi jokaisessa romaanissaan toisistaan täysin poikkeaviin maailmoihin. Stoner sijoittui yliopistoympäristöön, Butcher’s Crossing taas kuvasi 1870-luvun turkismetsästäjiä. Teoksista tunnetuin on vuoden 1973 National Book Awardilla palkittu Augustus, joka kertoo Rooman keisarista.

 

Teos käynnistyy 45 vuotta ennen ajanlaskun alkua Julius Caesarin kirjeellä sisarentyttärelleen Atialle, Augustuksen äidille.

Siinä hän määrää pojan lähetettäväksi Makedoniaan kartuttamaan niin kreikan kielen ja retoriikan kuin sotilaallisen osaamisen ja strategian taitojaan.

Augustus oli syntyjään Gaius Octavius Thurinus (63 eaa.–14 jaa.). Hänen kunnianhimonsa ja älynsä teki vaikutuksen Caesariin, joka adoptoi pojan. Caesarin murhan jälkeen hän kukisti syylliset ja muut kilpailijansa.

33-vuotiaana Augustus saavutti itsevaltiuden, joka jatkui poikkeuksellisen pitkään, 40 vuotta.

Augustuksen vaikutus oli sitäkin mittavampi. Teoksen johdannon kirjoittaja Daniel Mendelsohn luettelee keisarin perinnöksi saavutuksia pitkästä rauhanjaksosta, Pax Romanasta, länsimaiseen oikeusjärjestelmään.

 

Historiallisen romaanin lähdeaineistoon sisältyy muun muassa Tacitusta, Augustuksen poliittisena testamenttina pidetty omaelämäkerta sekä hänen aikalaisensa Nikolaos Damaskoslaisen kirjoittama elämäkerta.

Niitä täydentämään Williams on luonut kaikkea senaatin määräyksistä sotilaskäskyihin ja yksityisistä muistiinpanoista päiväkirjaotteisiin. Vallasväen ohella äänessä on tavallisia kansalaisia – imettäjän tyttärelle tuleva Rooman hallitsija on ”pikku-Tavius”, jonka hän kääri kapaloihin ja leikki hänelle äitiä.

Menneen fragmenteista ja omasta sepitteestä Williams rakensi monitasoisen romaanin.

Kiehtova teos näyttää Augustuksen vaiheet eri näkökulmista, joissa avataan julkisia saavutuksia ja yksityiselämää. Poliittinen menestys nivoutuu näin emotionaaliseen tasoon koskettavasti.

Augustuksen oma arvio pitkästä hallitsijakaudestaan on tarkkanäköisessä analyyttisyydessään ja ankarassa rehellisyydessään viiltävää luettavaa.

Saavutusten vaatimat uhraukset vain jäävät useimmiten varjoon aidoissa elämäkerroissa. Williams kysyykin Augustuksen äänellä, mikä oli puurtamisen arvo sen rinnalla, että hän menetti tyttärensä, ainoan biologisen jälkeläisen.

Williams saa lukijan myös pohtimaan historiankirjoituksen ongelmallisuutta.

Williams etsi ihmistä monumentista ja toi tarkasteluun miehen, joka eli poikkeuksellisen elämän kaksi vuosituhatta sitten.

Intiimin kirjan monet havainnot ovat ajattomia ja yleispäteviä. Paikka paikoin Williamsin humaani tyyli tuo mieleen Mika Waltarin historialliset romaanit, etenkin Johannes Angeloksen.

Ohessa Williams saa lukijan pohtimaan historiankirjoituksen ongelmallisuutta. Teoksensa Williams määrittelee tekijän saatteessa kuitenkin mielikuvituksen tuotteeksi. Jos siinä on totuuksia, ”ne ovat fiktion eivätkä historian totuuksia”.

Ilkka Rekiaro on kääntänyt upean romaanin sävykkääksi suomeksi, joka tavoittaa eri kertojaäänien vivahteet tarkasti ja sisäistyneesti.

 

John Williams: Augustus. Suom. Ilkka Rekiaro. 429 s. Bazar