Siveä kirja verikoirasta

Arvio: Tulirinta on kertomus nuoresta miehestä, jolla on kutsumus.

Romaani 20.11.2020 06:00
Markus Ånäs

Helsingissä räjähti pommi, kun terroristit hyökkäsivät poliisilaitosta vastaan Eerikinkadulla. Sama ryhmä oli teloittanut edellisenä vuonna työmiehen, jota he epäilivät poliisin ilmiantajaksi.

Oli viime vuosisadan ensimmäinen vuosikymmen, ja ensimmäisiksi sortovuosiksi nimetty ajanjakso oli huipentumassa. Verikoirat-nimen ottaneet eturivin perheiden vesat terrorisoivat kaupunkia tappaen sekä suomalaista että venäläistä virkavaltaa.

Erik Edelfelt oli yksi Verikoirista. Tapahtumat ja salaseura ovat todellisia. Edelfelt oli kansakunnan kaapin päälle kivunneen maalari Albert Edelfeltin sairaalloinen poika, joka ei kauaa elänyt. Mutta sen minkä eli, hän eli kiihkeästi, pyrkimyksenään olla uuden vuosisadan suunnannäyttäjä.

Jälkeensä hän jätti sirpaleista hajatietoa. Siihen tukeutuen mutta vahvasti tulkiten Anna Kortelainen on koostanut kaunokirjallisen muotokuvan. Tulirinta on kertomus nuoresta miehestä, jolla on kutsumus.

Kirjan raskaasti keuhkosairas Erik Edelfelt päätyy opiskelemaan kokeellista sielutiedettä Montpellieriin. Ranskaan oli kadonnut usein hänen isänsäkin: Pariisin naiset vetosivat enemmän kuin perhe-elämä. Vaimo yrittää lämmittää kakluunilla huoneistoa miellyttäväksi, että mies Helsingissä käydessään nukahtaisi sohvalle eikä lähtisi kaupungille.

Erik ei saa yhteyttä isäänsä, mutta tuntee verensä perinnön. Samaan aikaan kutsumus ajaa häntä marxilaisuuteen, äärimmäiseen vasempaan laitaan. Työläiset puhuvat kuitenkin kiusallisesti vastenmielistä suomen kieltä. Onneksi työkansan apuna häärää myös ruotsinkielistä väkeä – harmi vain, että Edelfelt on aatelispojaksi kasvatettu. Laitakaupungin hämärimmät luolat etovat ja rahvaan tavat tuntuvat vulgääreiltä.

Kortelainen luonnostelee vuosituhannen alun Helsingin elävästi mutta varovaisesti: kuvasta tulee reunoiltaan haipuva. Montpellierin kaupungista puolestaan tulee ääriviivoiltaan tarkka, mutta ytimeltään kuiva – kuin matkaopas.

Tulirintaa siveämpää kirjaa ei ole mahdollista kirjoittaa rajuun toimintaan mukaan lähteneestä miehenalusta ristiriitojen keskellä. Se onkin isolta osaltaan kirja opiskelusta ja uuden tiedon päihdyttävästä vaikutuksesta.

Eläväisimmillään Kortelainen on kuvatessaan toistuvia yskäkohtauksia. Kun tuskallinen paine leimahtelee kutittavana kylkiluita vasten, lukijalle tulee eläväisen etova tunne, halu yskiä itsekin itsensä tärviölle, katsoa onko liman mukana verta.

Anna Kortelainen: Tulirinta. 306 s. Tammi, 2020.

Valinnat
Kuvataide

Lallukan taiteilijakodissa työ on aina ollut tärkeintä.

Sarjatärpit

Musta kuningatar ja muut uutuussarjat.

Romaani

Arvio: Mestarikirjailija Raija Siekkisen henki elää polttavana sisaren kirjoittamassa romaanissa.

Elämäkerta

Arvio: Elämäkerta nostaa Kari Tapiota lauluntekijänä.

Elokuva

Arvio: Gary Oldman näyttelee käsikirjoittajaa Herman Mankiewiczia sävykkäästi.

Sisältö