Matkalla tuntemattomaan

Arvio: Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa on vaellusromaani ja yhteiskunnallisen murroksen vertauskuva.

romaani
Teksti
Mikko Numminen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ei kertonut katuvansa on vaellusromaani viidestä naisesta, joita näyttää yhdistävän vain sama väistämätön kohtalo: paluu sodasta halveksittuina hylkiöinä.

Tommi Kinnusen neljäs romaani kääntää katseen suomalaisnaisiin, jotka työskentelivät saksalaisten joukoissa Lapin sodan aikana, kuka mistäkin syystä. Työn ja rahan, seikkailun tai sattuman.

Romaanin alussa sota on ohi. Saksalaiset ovat paenneet Pohjois-Norjasta ja jättäneet heille työskennelleet naiset oman onnensa nojaan. Norjalaisten sotavankeina naisia nöyryytetään, heidän hiuksensa saksitaan ja he kuulevat huorittelua: Tyskertøser! Myötätuntoisen norjalaismiehen avustuksella lava-autollinen suomalaisnaisia pääsee vapaaksi. Viiden naisen ryhmä päättää palata kotiin jalan halki poltetun Lapin.

Vaellusta seurataan pääosin Irenen näkökulmasta. Keski-ikäinen urkurin rouva on jäänyt oman elämänsä sivuhahmoksi, jonka ajoi saksalaisten mukaan yksinäisyys – masennukseen sairastunut mies ja yhteydenpidon katkaissut aikuinen poika. Muutkin naisista olivat omistaneet siihenastisen elämänsä miesten tarpeille, Veera prostituoituna, nuori Katri äidin paikan ottaneena tyttärenä. Myös Saksan armeijan palveluksessa heille oli varattu alisteinen rooli.

Vaelluksen aikana naiset alkavat nähdä itsensä toimijoina, jotka ovat paitsi vastuussa tekemistään ratkaisuista myös tietoisia siitä, ettei heidän tarvitse sopeutua valmiisiin muotteihin. Kauheimmissakin olosuhteissa on mahdollista tehdä valintoja – eikä niiden tarvitse aina olla johdonmukaisia.

Samalla aluksi hieman stereotyyppiset hahmot syventyvät monimuotoisemmiksi ja samastuttaviksi henkilöiksi.

Romaanin kautta syntyy kuva naisen asemasta sodassa, mutta se antaa myös etiäisen sodan jälkeisestä Suomesta. Kinnunen kuvaa taitekohtaa, jonka jälkeen naiset ottivat aktiivisemman roolin yhteiskunnassa.

Kinnusen kerronta on konstailematonta ja sujuvaa. Kronologiaa rikotaan muutamalla väläyksenomaisella takaumalla. Karsittu muoto korostaa matkan kovuutta, mutta ei turruta.

Romaanin maailma ei ole tyystin lohduton. Matkalaiset saavat tukea toisistaan ja kohtaavat myös empatiaa ja halua auttaa. Välillä naiset jopa pistävät lauluksi: Minun armaani painavi paljaaltaan satakolmetoista kiloa. / Ja tarpeeksi aivan hän tarjoaa mulle onnea ja iloa.

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa. 351 s. WSOY, 2020.