Ihmisiä kuin karjaa

Rosa Liksom ammentaa Väylässä tutuista teemoista pelaamatta silti varman päälle.

romaani 02.09.2021 18:00
Tommi Melender

Lukija ei ylläty tarttuessaan Rosa Liksomin (s. 1958) uuteen romaaniin. Tarinaa kuljettaa minäkertojan meänkielinen monologi, kerronta henkii pohjoista naturalismia. Tunteet ovat väkeviä, ihmiset hauraita, luonto karua.

Samankaltaisista aineksista Liksom on ammentanut ennenkin. Väylä pikemminkin syventää kuin laventaa hänen tuotantoaan. Eikä tämä ole arvosteleva, vaan neutraali huomio. Varman päälle tekemisen henkeä en kirjasta aisti.

Väylä sijoittuu Lapin sodan aikaiseen Tornionjokilaaksoon. Nimi viittaa Suomen ja Ruotsin väliseen vesireittiin. Toisella puolella vallitsee tuho ja köyhyys, toisella rauha ja vauraus.

”Frouvat löyhytit naamansa eessä valkosta nästyykiä, surkuttelit meän köyhyyttä ja käänsit sitte päänsä poies aivanko olis pölähleet, että köyhyys tarttuu”, kuvailee romaanin minäkertoja.

Valinnat
teatteri

Kansallisteatterin Hehtaari julistaa tosissaan, mutta huumorilla.

levy

Useimmiten The Ultra Vivid Lament -levyn kitararock on suurta, selkeää ja melankolista.

Näyttelytärpit

Marcel Dzaman tanssiaiheisissa teoksissa näkyy hänen vahva alitajuinen maailmansa.

tietokirja

Jyri Häkämies jakaa 60 vuottaan kolmeen osaan: Kymenlaaksoon, kokoomukseen ja Elinkeinoelämän keskusliittoon.

romaani

Maisku Myllymäen hersyvän ironinen kirjailijanlaatu on aivan omanlaisensa.

Sisältö