Arvio: Olavi Paavolaisen elämästä riittää tutkittavaa kahteen tietokirjaan.

Professorit H.K.Riikonen ja Panu Rajala valottavat kulttuuripersoonan eri puolia.
Kirjat 5.12.2014 04:30
Jyrki Alenius
Panu Rajala: Tulisoihtu pimeään – Olavi Paavolaisen elämä. 624s. WSOY, 2014. H. K. Riikonen: Nukuin vasta aamuyöstä – Olavi Paavolainen 1903–1964. 584s. Gummerus, 2014.

Tulenkantaja, esseisti, runoilija, kriitikko, tiedotusupseeri, maailmanmatkaaja, matkakirjailija, mainosmies, esteetti, radioteatterin johtaja, päiväkirjanpitäjä, alkoholisti, naistenmies. Siinä muutamia nimilappuja Olavi Paavolaiseen, vai pitäisikö sanoa Matti Kurjensaaren sanoin, ”loistavaan” Olavi Paavolaiseen.

Elämäkertureille Paavolainen on helppo ja vaikea kohde, sillä aineistoa ja tulkittavaa riittää: Paavolaisen elämä oli kirjava ja monimutkainen, ja kirjallinen tuotanto sisälsi omien teosten ja toimitustöiden lisäksi valtaisan määrän lehtiartikkeleita.

Professorit H. K. Riikonen ja Panu Rajala ovat kumpikin tahollaan ryhtyneet Paavolaisen monihaaraisen elämäntyön ja persoonan kimppuun. Riikosen teos on erinomaisen luettava, perinpohjainen ja asiallinen tutkimus Paavolaisen kirjallisesta ja julkisesta toiminnasta. Yksityiselämän yksityiskohdat jäävät vähemmälle huomiolle, mutta lukijalle, joka haluaa perehtyä tarkemmin Paavolaisen teosten taustoihin ja vastaanottoon, Nukuin vasta aamuyöstä on ehdoton lähdeteos.