Arvio: Narrien laivassa on paha lasti

Nykymaailma on täynnä kuolemansyntejä.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Toimittaja Heikki Aittokosken teos on enemmän kuin ulkomaantoimittajan matkakirja. Narrien laiva seilaa kuolemansyntien riivaamaan maailmaan shakespearelaisessa hengessä. Syntejä tekijä löytää yllättävistä paikoista eri puolilta maailmaa.

Viha asuu Mogadishun epätodellisuudessa. Luhistuvassa valtiossa: narri uskoo raakaan voimaan / luottaa väkivaltaan roimaan. Kateus löytyy Lontoon taidehuutokaupasta: ihmiseen niin paljon uskotaan / kunhan vain hän kaivaa kuvettaan. Ahneus sijoittuu Kiovaan, jossa ei taida olla ketään rehellisesti rikastunutta: rahan vuoksi teko moni mätä / Maailmaamme kyllä mahtuu tätä. Ylpeys on yllättäen Nicaraguassa, missä vallankumous on petos: ei päädy muut – tän sanon suoraan / kuin pikkunilkit hirttonuoraan.

Laiskuutta jäljitetään Bangladeshin halpatyövoiman parista: kulungit ain karsitaan / jos nopeasti parsitaan. Kabulissa vastassa on kohtuuttomuus: jos maailmasta aikoo selvitä / on tuska, murhe pakko kärsiä. Päiväntasaajan Guinea on himon riivaamaa sortovalta: jos puuttuu muuten vihamies / niin läheisiään – kuka ties / öisin pelätä saa otsa hies.

Aittokosken kerronta on surumielisen sivistynyttä kirjallisuutta: se narrinpuuron hämmentää / ken itse itsens’ ylentää / omahyväisyyttä täynnä rinta / vaikka kuinka kertoo peilin pinta / kirkkaa, selvän totuuden/vastaan katsoo narri poloinen.