Arvio: Myötätuntoromaani kasvaa

Elina Hirvosen kirjailijanääni kehittyy romaani romaanilta.

kirjat
Teksti
Kaisa Neimala
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Uuden romaaninsa alkuun Elina Hirvonen on valinnut sitaatin Susan Sontagilta. Sontag esittää, että myötätunto on epävakaa tunne, joka kuihtuu pois, ellei sitä muunneta toiminnaksi.

Jos hyväksymme lukemisen toiminnaksi, ymmärrämme, että Elina Hirvonen estää myötätunnon kuihtumisen. Esikoinen Että hän muistaisi saman, toinen romaani Kauimpana kuolemasta ja uusi Kun aika loppuu puhuttelevat vahvasti lukijoitaan ja keskustelevat kiinnostavasti keskenään. Tiivistän kolmen kirjan varovaisen viestin lainaukseen: ”Ihmiskunnan voima voi yllättää paitsi tuhoamisessa ja itsekkyydessä myös viisaudessa, kohtuudessa ja uuden luomisessa.”

Hirvosen esikoinen kertoi nuoresta Annasta, joka on täynnä myötätuntoa mielisairaalassa hoidettavaa veljeä, vanhempia ja muita maailman onnettomia kohtaan. Toisen romaanin päähenkilöt muuntavat myötätuntonsa toiminnaksi Afrikassa. Kriittisen Paulin kautta Hirvonen pääsee esittämään kehitysyhteistyön kritiikkiä.

Hirvonen tuntuu muistavan kerran toisensa jälkeen, että hänellä on onnettomista nuorista miehistä ja maailman janoisista yhä sanottavaa. Hyvä että muistaa. Kirja kirjalta kasvaa vakava myötätuntokertomus.

Uudessa romaanissa nuori mies päätyy umpimähkäiseen tappamiseen. Tälläkin kertaa on olemassa, joskin kaukana, myötätuntoinen sisar.