Arjen alla mielen kaaos

Arvio: Markku Pääskysen Aurinko ei liiku alkaa jännityskertomuksena, mutta kääntää huomion kertojaan.

romaani 18.12.2020 06:00
Tommi Melender

Jotkut kirjailijat kertovat tarinoita, toisia kiinnostaa pikemminkin kieli. Markku Pääskynen kuuluu jälkimmäisiin. Syyttä hän ei ole taideprosaistin maineessa.

Aurinko ei liiku on Pääskysen kymmenes romaani, ja sitäkin lukee mielikseen puhtaasti hienojen virkkeiden tähden. Havainnot ovat tarkkoja, assosiaatiot oivaltavia. Pääskysellä on kadehdittavan herkkä tuntuma kieleen.

Lähtökohdiltaan Aurinko ei liiku muistuttaa pikemminkin jännityskertomusta kuin ihmismielen syväluotausta. Joen rannalla retkeilevä perhe löytää pusikosta autonrämän. Myöhemmin paljastuu, että takakontissa on hiiltynyt ruumis. Lukijan mieleen muistuvat uutiset parin vuoden takaisesta Lappeenrannan takakonttimurhasta.

Pääskynen on ennenkin siirtänyt romaaneihinsa tosielämän draamaa taiteilijan vapaudella. Finlandia-ehdokkaina olleissa Vihan päivässä (2006) ja Sieluissa (2015) lukijat saattoivat tunnistaa Porvoon perhesurman ja Mikkelin panttivankidraaman.

Uudessa romaanissa takakonttimurha saa heti alkusivuilta mysteerin hohdetta, sillä perheen poika Aarne aavistaa, että autossa on jotain pelottavaa. Myöhemmin hän saa lisää etiäisiä ja tulee jopa pelastaneeksi perheen liikenneonnettomuudelta.

Romaanin miljöö sijoittuu Lappeenrannan sijasta pieneen kylään Raaseporissa. Perheen isä Matti alkaa pitää silmällä tienoilla liikkuvaa epäilyttävää moottoripyöräilijää. Kylän ukoista koostuvalla lähikaupan korttisakillakin on oudoista tapahtumista sanansa sanottavana.

 

Suoraviivaista jännityskertomusta kaipaavalle Pääskynen tuottaa pettymyksen ilmeisen tietoisesti. Hän työntää takakonttimurhan juonikuvion vähitellen sivuun, eikä siitä lopulta irtoa paljon antikliimakseja kummempaa.

Romaanin polttopisteeseen nousee kertojana toimivan Matin suhde perheeseensä, yhteisöönsä ja todellisuuteen.

Hänen arkensa on päällisin puolin monotonisen toisteista, eräänlaista jokapäiväisen ihmisen yhdentekevää elämää. Pääskynen parodioi asetelmaa laittamalla perheen katsomaan moneen kertaan Bill Murrayn tähdittämää Päiväni murmelina -elokuvaa (1993), jossa päähenkilö joutuu elämään saman päivän yhä uudestaan.

Matin sisäinen kokemus maailmasta poikkeaa sen arkisesta ulkokuoresta. Hän yrittää hallita mielensä kaaosta kirjaamalla ylös havaintojaan ja kokemuksiaan: ”Minusta tuntuu että minun on pelastettava kieleni tai kieleni on pelastettava minut. Miltä? Sumulta ja hämärältä.”

Markku Pääskynen.

Markku Pääskynen. © Veikko Somerpuro

Kieli ei kuitenkaan ainoastaan kuvaa ja jäsennä todellisuutta, vaan myös luo sitä. Romaani ripottelee vihjeitä siitä, että Matti ei ole luotettava ja vilpitön kertoja. Hän paisuttelee asioita, sepittää vääriä todistuksia, luiskahtaa maagiseen ajatteluun.

Vähitellen säntillisen perheenisän todellisuus sekoittuu erilaisia vainoharhoja kehittelevän miehen todellisuuteen. Mattia piinaa ajatus perheen omakotitalossa aikaisemmin eläneestä upseerista, joka vajosi hulluuteen. Hän myös epäilee, että henkiolento on pujahtanut yöllä ovesta taloon.

Romaanin nimi viitaa ajatukseen todellisuudesta, joka ei vastaa aistiemme todistusta. Aurinko ei todellakaan liiku, vaan maapallo kiertää sitä.

Pääskynen kuvaa pikemminkin aistien ylivirittyneisyyttä kuin vajavaisuutta. Kun ihmismieli epäilee kaiken liittyvän kaikkeen, todellisuus saa salaliittoteorian piirteitä. Tällaista hiipivää pelkoa romaani erittelee hienovireisen taitavasti.

Markku Pääskynen: Aurinko ei liiku. 165 s. Tammi, 2020.

Valinnat
Romaani

Arvio: Palkitun meksikolaiskirjailijan romaanissa lapset ovat menettäneet oikeutensa lapsuuteen.

Tietokirja

Arvio: Sinut on nähty -teoksessa katsotaan elokuvia ja elokuvien katsetta.

Elokuva

Arvio: Uusi elokuva kääntää Pertsan ja Kilun hurjat seikkailut kevyeksi komediaksi.

Romaani

Arvio: Tuhkaan piirretty maa kertoo jatkosodan ajan Lapin karuista vankileireistä.

sarjatärpit

3 tuoretta suoratoistosarjaa.

Gourmet

Kypsennettäessä kalkkuna vaatii tarkkuutta.

Sisältö