Sota roskaa vastaan

Arvio: Laura Gustafssonin Rehab karnevalisoi planeettamme kohtalonkysymykset.

romaani
Teksti
Tommi Melender
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Moderni elämä on roskaa. Tämä ajatus pesiytyi kaunokirjallisuuteen jo 1800-luvulla, kun teollistuminen, kaupungistuminen ja kuluttaminen alkoivat ohjata länsimaiden historiaa.

Gustave Flaubertin kaltaiset aikalaishulluuden kriitikot katsoivat, että rautatien kaltaisista mullistavista keksinnöistä intoilevat palvoivat aidon edistyksen sijasta halpahintaista edistyksen illuusiota. Mitä hyötyä on nopeutuvista kulkuyhteyksistä, jos ihmiset pysyvät yhtä tyhminä kuin ennenkin?

Laura Gustafsson kääntää uudessa romaanissaan ajatuksen modernin elämän roskaisuudesta konkreettiseksi. Hän kertoo jälkisanoissa saaneensa idean tuttavaltaan, joka sanoi, että kotimaisessa proosassa on kirjoitettu liian vähän roskasta.

Rehabin maailmassa riittää rojua ja roinaa, sen henkilöt kelluvat kuvaannollisesti ja välillä kirjaimellisestikin jätelauttojen päällä. Markkinatalous myy heille unelmia mutta antaa vain massatuotettuja tavaroita, jotka on ohjelmoitu muuttumaan jätteeksi uudempien ja muodikkaimpien tieltä. Kulutuskulttuurin todellinen lopputuote on kaatopaikka.

Rehabin päähenkilö Santa Maria nousee kapinaan roskan tuottamiseen perustuvaa elämänmuotoa vastaan. Hän ei käy kotinsa tavarakaaosta vastaan Marie Kondon opein vaan sytytysnesteellä. Tulen roihu tarttuu myös naapurustoon.

Tuhojen keskeltä tien päälle joutuva sekalainen joukko löytää asuinsijan ankean lähiön tornitalosta. Sinne he perustavat yhteisön, jossa yrittävät kuntoutumista eli rehabia kulutuksesta, omistamisesta ja roskaamisesta.

Rehab tutkailee yhteisöllisen elämän ristiriitoja ilkikurisesti ja tarkkanäköisesti, mutta koskettavimmillaan se on kuvatessaan Santa Marian ja hänen lapsensa Kolumbuksen suhdetta. Kuinka antaa lapselle toivoa mädässä maailmassa sortumatta satuiluun? Kuinka selittää ilmastokriisiin ja ekokatastrofiin matkalla olevan elämänmuodon järjettömyyksiä?

”Joskus lapseni ääni ja sanat ovat kuin asfalttipora, joka jyrää reiän tuntemani maailman pohjaan ja siitä reiästä minä putoan syvyyksiin”, Santa Maria tuumii yritettyään selittää lapselleen, mitä tuotantoeläimille kävisi lihansyönnin loppuessa.

Vaikka Rehab askartelee planeettamme kohtalonkysymyksillä, se ei ole tosikkomaisen synkkä, vaan räiskähtelevän karnevalistinen. Nauru ja kyynelet tulevat samassa paketissa.

Laura Gustafsson: Rehab. 271 s. Into, 2020.