Arvio: Kun homot vaatettivat naiset

Walter de Camp kirjoittaa kovalla itseluottamuksella.

kirjat
Teksti
Kaisa Neimala
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

On virkistävää lukea suomalainen teos, jossa keskitytään muotiin, ei tyyliin. Nyt sukelletaan kansainvälisten huippusuunnittelijoiden koteihin, työhuoneille ja iltajuhliin. Walter de Camp on kirjoittanut harvinaislaatuisen kirjan.

Walter de Camp (Kari Lempinen) on koko uransa ajan ollut provokatiivinen. Ja homot loivat naisen on sitä jo nimeään myöten. Mutta rajaus on aiheellinen: lähes kaikki maailman merkittävimmät vaatesuunnittelijat ovat olleet homoja.

Tarina alkaa toisen maailmansodan loppumisesta ja päättyy 2000-luvun alkuun. Lapsuudessaan seksuaalista suuntautuneisuuttaan piilotelleet homosuunnittelijat haluavat rakentaa teatraalisen, uhkeuttaan puhkuvan, sirkustelevan naisen. Naissuunnittelijat puolestaan näkevät mielessään sen naisen, joka pakertaa neuleissaan arkisissa askareissaan, eikä se kiinnosta ketään – modernin ajan naissuunnittelijoista vain Miuccia Prada on onnistunut luomaan kaupallisen jättiläisen.

Yhtenäinen tarina Christian Diorista Pierre Balmainin, Cristóbal Balenciagan, Pierre Cardinin, Yves Saint Laurentin ja Giorgio Armanin kautta Gianni Versaceen ja jopa Jean-Paul Gaultieriin on nähtävissä kirkkaana. Sen sijaan tarinan ja kirjan loppu on ongelmallisempi. Henkilökohtaisen luksuksen markkina on kolminkertaistunut 20 viime vuoden aikana yli 220 miljardiin euroon ja luonut runsaasti uusia suunnittelijoita. Näistä de Camp ottaa mukaan vain John Gallianon ja Alexander McQueenin, mutta jättää pois esimerkiksi Domenico Dolcen ja Stefano Gabbanan. Dolce & Gabbana oli varsinkin 2000-luvun ensivuosikymmenen muodin suurin voittaja ja aiheutti latinalaisen kulttuurin vyöryn naisten vaatekaappeihin.

Ja homot loivat naisen on kovalla itseluottamuksella kirjoitettu. Kirjan ansiot löytyvät vanhoista kunnon ajoista, jolloin ”nainen pysyi koristeena”, tähtenä, joka ”tulee kaapista ulos homoseksuaalin muotisuunnittelijan luomuksissa”.