Arvio: Kari Aronpuro taitaa runouden temput

Pelkkää barnumia on aapinen, kielioppi ja museo yhdessä niteessä.
Kirjat 19.6.2014 04:30

Kari Aronpuron uusin teos Pelkkää barnumia ei luovuta itseään helpolla. Mitä lajityyppiä kokoelma edustaa? Nimiösivu luettelee ”lyriikan” ohella mm. asiasanat ”kokeellinen” ja ”konseptualismi” mutta myös termit ”viihde” ja ”mainonta”. Oh well, näillä mennään.

Runous aronpurolaisittain ymmärrettynä on vapauden kenttä. Se kattaa kaiken sen ilmaisun, joka ei mahdu tavanomaisen kirjoituksen tai tiedonvälityksen piiriin. Sen sisältöä voi olla ja useimmiten onkin ”mikä tahansa”.

Ensyklopedistille kaikki kelpaa. Materiaali poimitaan toisaalta runoudesta mutta myös tieteen ja historian piiristä, matalaa ja arkista unohtamatta. Otsikon viittaus kummajaisnäytöksistään kuuluun sirkustirehtööriin P. T. Barnumiin (1810–1890) on sattuva.