Arvio: Jayne Anne Phillipsin rikos ja rakkaus

Murhenäytelmä-romaani on täynnä syyttömiä uhreja, sympaattisia tutkijoita ja syventyviä journalisteja.
Kirjat 12.9.2014 04:30
Jayne Anne Phillips: Murhenäytelmä. Suom. Kersti Juva. 584 s. Tammi 2014.

 Jayne Anne Phillipsin Murhenäytelmällä on amerikkalaisessa proosassa maineikkaita edeltäjiä. Ennenkin on aiheeksi valittu tunnettu rikos ja kuvattu romaanin muodossa koko prosessi rangaistukseen saakka. Phillips käyttää ja näyttää dokumenttiaineistoa, lehtileikkeitä, kirjeitä, valokuvia – hämyiset kuvat murhatuista lapsista korostavat murhenäytelmän järkyttävyyttä.

Edeltäjiään romanttisemmille teille Phillips lähtee sepitettyään keskeiseksi kokijaksi Emily Thornhillin, nuoren naistoimittajan, jonka ammattilaisen näkökulman ja ammattimaisen työskentelyn rinnalle pyrkivät inhimilliset säälin, raivon ja inhon tunteet. Emily rakastuu kesken joukkomurhan selvittelyn ja vakuuttaa, että ”sellainen hyvyys lyö pimeyttä kasvoille”.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu