Huojuva kansantaiteilija

Arvio: Elämäkerta nostaa Kari Tapiota lauluntekijänä.

elämäkerta
Teksti
Matti Komulainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jännitti. Kari Tapio odotti Kris Kristoffersonin konsertin jälkeen luvattua tapaamista täpinöissään. Amerikkalainen laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä oli Karin innoittajia mutta kohtaaminen nosti hien pintaan. Hyväntuulisen Kristoffersonin välittömyys kuitenkin rikkoi jään ja piina kääntyi voitoksi – tuli nimmari kitaraan!

Tapaus viime vuosituhannen lopulta kertoo perisuomalaisesta suosikkilaulajasta jotain oleellista. Vaikka Kari Tapio hurmasi yleisön karismallaan, lavan ulkopuolella hän saattoi kutistua epävarmaksi pikkupojaksi.

Tämä ristiriitaisuus välittyy myös Antti Heikkisen kirjoittamasta Kari Tapani Jalkasen (1945–2010) elämäkerrasta. Juurisyihin Heikkinen ei kuitenkaan pääse kiinni vaan keskittyy muovaamaan kohteen näköisen teoksen.

Heikkinen kirjoittaa kansanmiehestä puhekielenomaisesti, murretta viljellen. Jouheva tyyli kantaa, onhan tekijä pätevöitynyt sekä omalla proosallaan että aiemmilla elämäkerroillaan.

Heikkinen käsittelee aihetta kieli keskellä suuta. Ratkaisu on perusteltu, onhan kaksikolla ikäeroa 40 vuotta, eikä Heikkinen koskaan kuullut Karin esiintyvän saati tavannut häntä. Moni tähden läheinen on sen sijaan kuulolla. Lähteet Kari Tapion jäämistön päiväkirjoista lehtileikemappeihin ja kirjeistä perheen valokuva-albumeihin kartoittavat kohteen vaiheet.

Mäkihyppääjäksi havitellut Kari Jalkanen opiskeli latojaksi, työskenteli painotaloissa ja puursi toista vuosikymmentä ennen kuin alkoi menestyä laulajana 1970-luvun puolivälissä. Elvis Presleyä ja Olavi Virtaa ihailleen kansanmiehen ura pysyi kuoppaisena, mutta 1990-luvulla häntä alettiin verrata Tapio Rautavaaran kaltaisiin ikoneihin. Hitit kuten solistin itsensä sanoittama Myrskyn jälkeen pureutuivat niin syvälle tulkitsijan ja yleisön sieluun, että ne sopisivat vaikka virsikirjaan.

Teos nostaakin Kari Tapiota lauluntekijänä. Käännösiskelmien suosion saattoi peitota vain vielä kovemmalla originaalilla, ja sekin Klabbilta onnistui.

Kuten Aleksi Mäkelän elämäkertaelokuvassa Olen suomalainen (2019), myös kirjassa vaimo Pia (alk. Brita Viheriävaara, 1947–2015) on Karin kivijalka. 47-vuotinen yhteiselo kesti tähden alkoholismin, mustasukkaisuuden ja uskottomuuden. Perhearjen pyörittämisen ohessa Pia paitsi toimi hammashoitajana myös bongasi Karille levytettäviä kappaleita.

Antti Heikkinen: Kari Tapio. Elämä. 416 s. WSOY 2020.