Arvio: Anton Monti kuvaa ”lyijyn vuosia”, Punaisten prikaatien historiaa

Iskuista tunnetuin oli Aldo Moron sieppaus ja murha vuonna 1978.

Anton Monti
Teksti
Herman Raivio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Italialainen terroristijärjestö Punaiset prikaatit tunnetaan Suomessa huonosti, jos vertaa vaikka Andreas Baaderin, Gudrun Ensslinin ja Ulrike Meinhofin saksalaiseen Punaiseen armeijakuntaan. Anton Montin kirja aiheesta on siksi perusteltu.

1960-luvun lopun vasemmistoradikaali, työläisten autonomiaa korostanut liikehdintä levisi Italiassa myös autotehtaisiin. Ensin paloi Pirellin tehtaan vartijan oma auto, koska hän oli ilmiantanut poliittisesti aktiivisia työntekijöitä.

Iskun suunnitteli kahden tehdastyöläisen kanssa sosiologipariskunta Renato Curcio ja Margherita Cagol. Vuonna 1970 he perustivat Punaiset prikaatit. Poliittisen ja sotilaallisen taistelun tuli kulkea käsi kädessä.

Eteläamerikkalaisilta kaupunkisisseiltä vaikutteita saanut organisaatio koostui pienistä itsenäisistä soluista, prikaateista. Saman kaupungin prikaatit muodostivat kolonnan. Niitä johti toimeenpaneva komitea.

Tuhopolttoja seurasivat pommi-iskut. Sitten siepattiin tehtaan johtaja, joka oli vastuussa laajoista irtisanomisista. Sen jälkeen alkoivat murhat. Ihmisiä kuoli yhteensä noin 500.