Arvio: 1Q84

Haruki Murakamin 1Q84 on aikuisten fantasia, joka virkistää kuin ooppera.

Haruki Murakami
Teksti
Tapani Ruokanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Haruki Murakamin romaanitrilogia tuntuu aluksi työläältä, mutta ottaa lopulta kärsivällisen lukijansa. Tarina panee epäilemään, mitä todellisuus on ja onko aisteihin luottamista. 1Q84 on täynnä fantasiaa ja myyttejä. Lukija tarvitsee avointa mieltä ja ennakkoluulotonta asennetta. On pantava järki syrjään ja oltava aistit auki. Muuten pitkään juttuun hermostuu.

Aomame-neito on rikkaan rouvan rahoilla oikeutta toteuttava palkkatappaja, joka huvittelee keikan jälkeen baareista kallonmuodon perusteella iskemiensä miesten kanssa. Oikeasti hän rakastaa vain alaluokilla viimeksi kohtaamaansa Tengoa. Salaperäisellä tavalla tunne on molemminpuolinen. Ihmisyyden äärimmäisiä rajoja etsivä seikkailu ja rakkaustarina imaisee mukaansa. Lukija jännittää, kohtaako pariskunta lopulta toisensa vai ei.

Romaanin taivaalla loistaa kaksi kuuta. Tämä outo maailma on tosin vain joittenkin ihmisten havaittavissa. Sanasokea Fuka-Eri kirjoittaa bestsellerin, joka paljastaa pahan Sakigake-lahkon salatun puolen. Mikä on totta ja mikä houretta tässä kilpajuoksussa kuoleman kanssa? Murakamin romaani on luovaa, yllättävää, Nobel-tason fantasiaa, joka virkistää kuin ooppera.

Suomennos julkaistiin kahteen niteeseen jaettuna. Luettuani ensimmäisen kirjan, luulin tarinan loppuvan siihen. Niin omituista kaikki oli, että sekin olisi ainakin tälle lukijalle sopinut. Mutta juttu jatkui vielä toisen mokoman verran – ja otti taas mukaansa.