Arundhati Roy ja pelon ilmapiiri: ”Fiktiolla voi kertoa, miltä tuntuu kun tiedustelu-upseeri usuttaa koiransa ihmisten kimppuun”

Kymmenen vuotta kypsynyt romaani käsittelee Intian ongelmia, kuten uskontojen ja etnisten ryhmien välistä väkivaltaa.
Harri Römpötti
Kirjat 6.10.2017 19:12

Arundhati Royn romaani Äärimmäisen onnen ministeriö sijoittuu Delhiin, jossa on 25 miljoonaa asukasta. Jättikaupunki toimii pienoismallina Intiasta, jossa elää 1,3 miljardia ihmistä. Roylle hänen kirjansa taas on kuin Delhin pienoismalli.

”Halusin kokeilla, mitä romaanin muodolle voi tehdä”, Roy selittää.

”Kaupunkia voi suunnitella, mutta se muuttuu koko ajan. Silti sillä on aina hahmo. Samaa yritin kirjassani. Toisinaan tausta nousee siinä etualalle. Sivuhenkilötkin tietävät, mistä tulevat. Bussikuski ei ehkä jääkään vain ohikulkijaksi.”

 

Tapa käyttää kieltä on Roylle tärkeää. Kielestä hän on mutkikkaan ja kuhisevan kaupunkinsa rakentanut. Ensimmäisillä sivuilla kerrotaan, että urdun kielessä kaikella on suku, ihan kaikki on mies- tai naispuolista.

Äärimmäisen onnen ministeriössä urdunkieliseen perheeseen syntyy transsukupuolinen lapsi, jolla on molempien elimet. Urdun kielessä hän on siis paradoksi.

”Myös hindissä kaikella on suku”, Roy huomauttaa.

Urdu on Pakistanin ja hindi Intian valtakieli. Kielet muistuttavat toisiaan, ja niiden puhujat voivat suunnilleen ymmärtää toisiaan. Tai voisivat, jos keskustelisivat.

Roy hämmentää kielisoppaa vähän lisää.

”Urdua pidetään muslimien kielenä mutta myös runollisempana kuin hindiä. Kansallismieliset tietysti kiistävät sen, mutta Hindustanin klassisessa musiikissa sanat ovat yleensä joko urduksi tai jollain murteella.”

Äärimmäisen onnen ministeriössä muslimit siis puhuvat urdua – Delhissä. Intiassa tunnustetaan virallisten hindin ja englannin lisäksi ainakin 22 muuta kieltä. Roy kirjoittaa englanniksi, joka on hänen sujuvin kielensä.

”Olen elämäni aikana asunut eri puolilla ja uinut eri kielissä. Hindissä saatan tehdä virheitä esimerkiksi sukujen kanssa. Keskustelu Intian aidosta kielestä on hassu. Koko Intiahan on brittien piirtämä keinotekoinen luomus”, Roy selittää englannilla, jossa kuuluu intialainen aksentti.

Jo syntymässään Roy rikkoi Intian raja-aitoja.

Roy (s. 1961) on maailmankuulu kirjailija ja Intian tunnetuimpia älykköjä. Hän ei ole opiskellut ulkomaisissa hienostokouluissa, kuten monet yläluokan lapset.

Jo syntymässään Roy rikkoi Intian raja-aitoja. Hänen isänsä on Kalkutan hindu ja äitinsä kristitty Keralasta. Heidän liittonsa oli aivan sopimaton.

Äärimmäisen onnen ministeriö on Royn toinen romaani. Ensimmäinen, Joutavuuksien jumala, ilmestyi 20 vuotta sitten.

Siinä välissä Roy toimi aktivistina, joka otti kantaa politiikkaan, ihmisoikeuksiin. Roy kirjoitti esseitä, joista on koottu kasa kirjoja. ”Ihan vahingossa”, hän väittää.

 

Uuden romaanin kirjoittaminen vei kymmenen vuotta. Intian pienoismalli käsittelee tietysti maan ongelmia. Uskontojen ja etnisten ryhmien välinen väkivalta on lisääntynyt viime vuosina.

”Eurooppakin menee takapakkia, kun oikeisto nousee. Intiassa se alkoi 1920-luvulla, kun RSS perustettiin. Se on fasistinen hindunationalistinen järjestö.”

RSS ei ole puolue, mutta se on hallitsevan Intian kansanpuolueen taustalla. Roy sanoo, että käytännössä se asetti Narendra Modin pääministeriksi. Intian ennätysnopeaa talouskasvua on pidetty Modin ansiona. Roy ei usko sen tuovan tasa-arvoa.

”Intiaan on syntynyt keskiluokka, mutta toisia on painettu entistä syvemmälle köyhyyteen. Vankilaan on päätynyt tuhansia aktivisteja, mutta lähinnä köyhiä, joiden kohtalo ei herätä huomiota.”

Nyt on menty syvälle politiikkaan ja kauas kaunokirjallisuudesta – paitsi Royn mielestä.

”Ihmisoikeusraportti ei voi kuvata, kuinka jatkuva uhkailu ja pelottelu luovat pelon ilmapiirin. Fiktiolla voi kertoa, miltä tuntuu kun tiedustelu-upseeri tulee kylään ja usuttaa koiransa ihmisten kimppuun.”

 

Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö. Suom. Hanna Tarkka. 474 s. Otava, 2017.