Kansanmies historian pyörteissä
Suomen vaiheet kääntyivät veijaritarinaksi.
Antti Heikkisen romaanin päähenkilö ei ajaudu kohtaloihin niinkään kehveliyttään – maailma vain tarjoaa outoja mahdollisuuksia. Itse Suomi on vahvemmin kehveli kuin pastori ja pastorska Keffelsonin vanhoilla päivillään aikaansaama sanavalmis, Kehveliksi kutsuttu kuopuslapsi.
Poikaiällä Kehveli yltyy reippaisiin kolttosiin, paskantaa keljumaisen haudankaivajan savupiippuun ja tarjoilee kylän poikaporukoille kirkosta noutamaansa ehtoollisviiniä. Koskaan ei tule rangaistusta, koska hän osaa valehdella kirkkain silmin ja tirauttaa tarpeen vaatiessa näyttävän itkun. Aikuisena Kehveli ennättää juuri sopivasti kutsuttavaksi jatkosotaan. Hän lähtee mielellään, rehvakkaasti, mutta ei viihdy tappajana eikä tapettavana. Rintamalta hän karkaa kohti savolaista kotiseutuaan. Kehveli ja matkatoveri Saastamoinen muistuttavat kodikkaasti Lampaansyöjiä, ja muutenkin Veikko Huovinen vilahtelee lukijan mielessä, liekö vilahdellut myös kirjoittajan mielessä.
