Anneli Kanto eläytyy sisällissodan voittajiin: Lahtarit-kirjan kerronta on lennokasta

Arvio: Uuttera kirjoittaja saa sotilaansa erottumaan yksilöiksi.
Kaisa Neimala
Kirjat 2.4.2017 17:07

Tampereella haudataan vuoroin valkoisia ja punaisia. ”Voitti kuka tahansa, niin rumihia tuli sakiaatte”, suojeluskuntalainen Hermanni Latva-Kokko pohtii. Hermanni on lähtenyt sotaan kevyin mielin.

”Niin kuin olsimma häjyylemäs. Jollakin lailla tietysti oltiinkin.”

Hermanni ei ole niitä miehiä, jotka tuntevat ennen kaikkea ”pyhän innon ja kuohuvan veren”.

Innon ja verenkuohun kuljettamia yksilöitäkin Anneli Kannon sotajoukkoon mahtuu, ketä kuljettaa rakkaus, ketä viha.

Romaanin henkilöjoukko on runsas, ja uuttera kirjailija on saanut sotilaansa luontevasti erottumaan yksilöiksi, vaikka heistä suuri osa on jokseenkin samanikäistä joukkoa, melkein vielä lapsia, ja useimmat saman eteläpohjalaisen murteen alueelta.

”He ovat yksilöitä, joilla on nimi ja luonne ja äiti”, miettii joukkueenjohtaja, jääkäri Elias Ylivalli.

Sotivien poikasten lisäksi Kanto antaa sananvuoron upseereille, lääkäreille, ruotsalaisille vapaaehtoisille, muonittajille ja arkuttajille, kenraali Mannerheimille ja Mannerheimin vastustajille, taisteluiden äärille joutuneille siviileille sekä suomenhevoselle Sällille.

Sällin luvulla on Anneli Kanto päästänyt surun ja säälin tunteet valloilleen – ihmisiä on tapana kritisoida, sotahevosta on aina sopinut kirkkaasti surra.

Siellä täällä pilkahtaa kirjoittajan kitkerä sotasuhde. Suojeluskuntalainen, opettaja Frans Ketoluoma pääsee ihastelemaan Helsinkiin saapuneita saksalaisia:

”Ryhdikkäitä, hyvin varustettuja ja kurinalaisia. Kypärien alla levolliset, valoisat, säännölliset kasvonpiirteet.”

Kerronnalle antaa lennokkaan sävyn se, että Kanto sallii useiden nuorukaisten käyttää jokseenkin runsaasti murresanoja. Ihmettelen, miksi niin viehättää lukea tekstiä, jossa on uppo-outoja, arvaamattomia termejä. Viehättääpä vain.

Muutamin hyvin valituin sananlaskuinkin pienen pieniä iloja tekstiin tuodaan.

 

Anneli Kanto: Lahtarit. 389 s. Gummerus, 2017.