Huolista huolimatta
Anna-Leena Härkönen murehtii huumorilla.

Kolumnisti Anna-Leena Härkönen taitaa olla aika onnellinen ihminen. Huolet ovat tätä tasoa: Poika peittää tv-ruudun juuri kuninkaallisten häiden suudelman aikaan. Himopyöräilijät rikkovat Gardajärven idyllin. Toistuvalle yo-kirjoituksiin liittyvälle unelle ei löydy selitystä.
Tekstit antavat lukijalle luvan murehtia juuri omankokoisiaan huolia. Härkönen kirjoittaa tavallisista keskiluokkaisista asioista, arjen sattumuksista, joihin moni voi samaistua. Itseironiasta huolimatta joskus menee yli. Jos huolena on, mennäkö yhdeksättä kertaa Pariisiin vai seitsemättä kertaa Roomaan, niin voi voi, voisi vain sanoa.
Avun blogikolumnien kokoelma rytmittää ärsytyksen ja myötätunnon kokemuksia. Härkönen paljastaa myös noloja ja intiimejä tilanteita. Joskus sanat menevät sekaisin väärässä paikassa. Turkissa hotellin hieroja meni liian pitkälle. Sävy on kevyt, mutta asiat vakavia. Seksuaalisen häirinnän lisäksi käsitellään siskon itsemurhaa, teini-ikäisen vanhempana olemista ja itsetuntoa romuttavaa myyntipuhetta. Uteliaisuus ja huumori ovat tyylin kantavat voimat.