Jotakin minua siinä on
Anna Järvinen kirjakäsikirjoituksessa vaihtelivat ensin suomi ja ruotsi. Sitten oli pakko valita.
Kirjan kannessa on piirros, omakuva, Anna Järvisen piirtämä. Kirjan päähenkilö on Anna Järvinen, joka kirjoittaa lauluja ja on muuttanut Tukholmaan Helsingistä ollessaan kuusi.
Teksti on muistoja, joissa lauseet sotkeentuvat toisiinsa, maailma kokemuksellistuu estetisoiduiksi tunnepinnoiksi, joista ankkuroidaan tunnistettavia paikkojen nimillä.
Kirja on fiktiota, sen kirjoittanut Anna Järvinen sanoo, mutta myöntää enemmän kuin moni muu autofiktiokirjailija.
”Ehdottomasti se on jonkintyyppinen omakuva. Toivoisin, että siinä olisi sellainen klangi. Koska olen myös muusikko, mulle ehkä kaikkein tärkeintä on kielen rytmit ja paussit”, Järvinen kertoo puhelimessa.
Kuulemma kirja myös kuulostaa siltä, miten Järvinen kirjoittaa. Hän kirjoittaa joka päivä.
Hän aloitti kuusivuotiaana kirjoittamalla kirjan nimeltä Elli enkeli. Lapsuudesta asti Järvinen, 50, on kirjoittanut päiväkirjaa, omaa tajunnanvirtaansa. Sitä hän ei ole tarkoittanut edes itsensä luettavaksi.
