Ankkalinnan kartoittaja

Timo Ronkainen on Aku Ankan analysoinnin konkari.

sarjakuva
Teksti
Harri Römpötti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomalaista peruskoulua ihaillaan kansainvälisesti, mutta moni on osannut lukea jo sinne mennessään. Myös Timo Ronkainen (s. 1967) oppi lukemaan Aku Ankasta.

Vanhan linnan salaisuuden luurankokummitus oli vanhempieni mielestä liian jännä. Kun he eivät suostuneet lukemaan sitä minulle, piti opetella itse”, Ronkainen muistelee. Tarina on Carl Barksin klassikoita.

Ronkainen perusti 1998 Ankkalinnan Pamaus -lehden, jossa Disney-sarjakuvia syynättiin ties miltä kantilta. Viime vuoteen mennessä sitä ilmestyi 40 numeroa. Ronkainen kirjoitti leijonanosan sisällöstä.

Esseekokoelma Avaimia Ankkalinnaan pohjautuu lehdessä julkaistuihin juttuihin, joita Ronkainen on täydentänyt. Kirjaan hän on kirjoittanut myös uusia tekstejä.

 

Ankkalinna ei vastaa todellista yhteiskuntaa, vaikka eläinhahmot edustaisivat ihmisiä. Yksi keskeinen ero on uskonnon puuttuminen.

”Edes tarinassa Kirkontornin huilunsoittaja ei ole kristillisiä tunnuksia, vaikka siinä seikkaillaan katedraalissa. Väitän, että Ankkalinnassa on maagiseen ajatteluun perustuva uskonto, jossa kaaos ja onnetar tasapainoilevat. Siinä on esikristillisiä piirteitä.”

Ronkaisen mukaan Milla Magia edustaa taikuutta. Hannu Hanhi on onnettaren suosikki. Uskontoa käsittelevä essee päättää kirjan. Muita näkökulmia ovat muun muassa luokkataistelu ja kolonialismi.

Yksi parhaista esseistä erittelee Ankkalinnan kuvataidetta, jota näkyy esimerkiksi Akun kodin seinillä. Käsittelytapa on humoristinen mutta perehtynyt. Siksi Ankkalinnan ja todellisuuden ristivalotus toimii.

Kokonaisuutena Disney-sarjakuvat muistuttavat Raamattua sikäli, että molempia on tehty pitkien aikojen kuluessa eri paikoissa. Siksi molemmissa on ristiriitaisuuksia.

”Sarjakuvilla on ollut satoja tekijöitä eri maissa. Barks kuvasi omaa aikaansa, jossa Don Rosa pitäytyy. Mutta muilla 1800-luvun Klondiken kultaryntäykseen osallistunut Roope elää tietokonemaailmassa.”

Houkuttelisi vetää yhtäläisyyksiä Barksin ja ikuisen raatajan Akun sekä toisaalta Walt Disneyn ja Roopen välille.

”En usko, että Barks ajatteli tietoisesti Akua omakuvanaan tai Roopea Disneynä. Mutta mistäs sen tietää. Aluksi Roope oli selkeästi paha hahmo, mutta pehmeni omien seikkailujensa sankarina.”

Seuraavaksi Ronkainen kirjoittaa Disney-sarjakuvien yleishistorian. Kaikki ei tietenkään mahdu mukaan.

 

Timo Ronkainen: Avaimia ankkalinnaan. 160 s. Zum Teufel, 2020.