Ankaraa moraaliajattelua: Vain hyvä tahto voi olla hyvä sinänsä

Arvio: Immanuel Kantin Käytännöllisen järjen kritiikki -teos ei päästä lukijaansa vähällä.
Suomen Kuvalehti
Kirjat 8.1.2017 16:57

Immanuel Kantin (1724–1804) kategorinen imperatiivi on filosofian historian kuuluisimpia käsitteitä. ”Toimi vain sen maksiimin mukaan, joka sallii sinun samanaikaisesti tahtoa, että siitä tulisi laki”, Kant kirjoitti.

Kantin ankaran moraaliajattelun ydin kiteytyy ajatukseen, että teko on moraalinen vain jos se tehdään kunnioituksesta järjen säätämää lakia kohtaan. Ajatus teolla saavutettavasta päämäärästä ja seurauksista, hyödystä puhumattakaan, ei kuulu enää moraalin piiriin.

Kategorinen imperatiivi ”ei koske toiminnan materiaa, eikä sitä, mitä siitä seuraa, vaan muotoa ja periaatetta, josta se johtuu, ja sen olemuksellinen hyvyys on pyrkimyksessä, olkoon seuraus mikä tahansa”.

Vaikka ihmiset elämässään tavoittelevat onnellisuutta, eettiseksi päämääräksi tai moraalin perustaksi siitä ei Kantin mukaan ole. Kant esitti, että vain hyvä tahto voi olla hyvä sinänsä. Se saa ihmisen toimimaan velvollisuudesta kategorista imperatiivia kohtaan.

Käytännöllisen järjen kritiikki tutkii ihmisen haluamiskyvyn suhdetta järkeen. Ovatko vapaus ja moraalinen autonomia edes mahdollisia asioita luonnonlakien hallitsemassa maailmassa, vaiko ovatko ne silkkaa kuvittelua ja toiveajattelua?

Kantin mukaan vapaus ja moraali ovat mahdollisia, mutta myöntävän vastauksen ymmärtäminen edellyttää Kantin kirjoituksiin, käsilläolevaankin, perehtymistä.

Teos ei päästä lukijaansa vähällä. Tutustumista helpottaa suurtyön taas tehneen suomentaja Markus Nikkarlan laatima Kantin moraalifilosofian esittely.

 

Immanuel Kant: Käytännöllisen järjen kritiikki. Suomennos ja johdanto Markus Nikkarla. 240 s. Gaudeamus, 2016.